Albert Camus: Sormukseton

Gandalf kysyi, tahdoinko pitää Sormuksen. Sanoin, että se on yhdentekevää. Gandalf nyökkäsi. Joimme teetä. Gandalf kysyi, enkö lainkaan välittänyt vapaiden kansojen kohtalosta. Sanoin, etten pahemmin. Seurasi pitkä hiljaisuus. Gandalf näytti mietteliäältä. Se ei vaivannut minua. Poltimme piippua. Sitten hän sanoi, ettei hänkään välittänyt. Sormus ei liioin kiinnostanut häntä. Hän sanoi olevansa vapaa Sen vaikutuksesta, mutta teeskentelevänsä, ettei ollut. Minäkin olin vapaa, mutten jaksanut teeskennellä. Sillä ei ollut väliä. Gandalf kysyi, lähtisinkö viemään Sormusta Tuomiovuorelle. Vastasin, että voisin yhtä hyvin lähteäkin.

(Inspiraatio tämäntapaisiin teksteihin on peräisin muinoin ilmestyneestä Mustainmaan sotahuuto -lehdestä, jossa Tolkien-katkelmia oli kirjoitettu uudelleen toisten kirjailijoiden tyyliin.)