Leo Tolstoi: Sormuksen sota ja rauha

Tuona päivänä, kuten minä hyvänsä muuna päivänä, tehtiin tuhansia päätöksiä. Monia asioita olisi voinut tapahtua, mutta vain pieni osa mahdollisista asiaintiloista toteutui. Jotkut käskyt osuivat yksiin toteutuneiden tapahtumien kanssa. Tästä syntyy illuusio, että annetut käskyt ja tehdyt päätökset olisivat jotenkin vaikuttaneet tapahtumien kulkuun. Tosiasiassa kaikki tapahtuu itsestään, ja ihminen - niin kuin hobitti tai haltia tai örkki - on kohtalonsa vanki. Miksi siis kirjoitan tätä? Eikö se jo itsessään ole merkki siitä, että päätän itse tekemisistäni? Tässä kohdin meidän on hyvä hengähtää ja ajatella mukavia asioita. Mutta eteenpäin päästäksemme meidän on hylättävä juuri esitetty hulluus. On totta, että Sauron päätti hyökätä länteen. Mutta harhakuvitelma siitä, että tällä päätöksellä olisi ollut vaikutusta tapahtumien kulkuun, syntyy vain ja ainoastaan siitä, että tulevat tapahtumat sattuivat noudattamaan tehdyn päätöksen sisältöä. Samaan aikaan tehtiin lukemattomia muitakin päätöksiä, mutta koska ne eivät johtaneet mihinkään, emme uhraa niille enempää ajatuksia ja päätösten todellinen vaikuttamattomuus jää meiltä paljastumatta. Pidämme Sauronin päätöstä merkityksellisenä vain siksi, että sen sisältö sattui vastaamaan historian kulkua. Jos Sauron olisi päättänyt jotakin muuta, ja hänen sotaväkensä olisi silti hyökännyt länteen, emme olisi lainkaan kiinnostuneita Sauronin tekemästä päätöksestä.