Kotiin

Viimeiset päivät Ugandassa vietin Kampalassa. Kaupunki on kauhean ruuhkainen, joten kokeilin kertaalleen itäafrikkalaista takuuratkaisua eli boda boda -kyytiä. Moottoripyöräkuski vei perille eikä maksanut paljoa, mutta kyllä välillä tuntui, että viimeistään seuraavassa mutkassa tipun kyydistä ja kierryn rullalle jonkun rekan taka-akselin ympäri. Painopisteeni on vähän turhan korkealla niin pienten moottoripyörien kyytiläiseksi.

Paluulento oli päiväsaikaan, ja tuijotin kauan Saharan dyynejä. Niitäkin pitäisi mennä joskus katsomaan lähempää.

Kotiin palattuani kuulin ebola-epidemian puhkeamisesta Kibalen alueella, missä olin tietysti käynyt. En tainnut saada tartuntaa, kuten en saanut lepakoiltakaan Marburgia.

LRA nykyään

Sudan rahoitti pitkään LRA:ta, koska LRA taisteli Musevenin hallintoa vastaan ja Museveni vastaavasti tuki eteläisen Sudanin kristittyjä kapinallisia, jotka taistelivat Sudanin hallitusta vastaan. Ilmeisesti USA:n painostus lopulta taivutti Sudanin 2002 lopettamaan LRA:n tukemisen ja antamaan Ugandalle luvan jahdata Konyn sissejä eteläisen Sudanin alueelle, ja pian Uganda tuhosikin LRA:n päätukikohdan Sudanissa. LRA käynnisti heti massiivisen kostoiskujen sarjan, jonka kuluessa Unicef arvioi 10 000 ugandalaislapsen joutuneen siepatuiksi muutamassa kuukaudessa. Tässä kohdin on hyvä huomauttaa, että iskut kohdistuivat usein Konyn oman heimon eli acholien maille. Tavalliset ihmiset eivät ole tukeneet LRA:ta alkuaikojen jälkeen, ja Kony on rankaissut heitä siitä.

Museveni vastasi kostoiskuihin laittamalla miltei kaikki acholit, yli puolitoista miljoonaa henkeä, hallituksen suojaleireille sotilasvartiointiin. Siellä he olivat turvassa LRA:lta mutta eivät armeijan sotilailta, jotka raiskasivat suuria määriä leirien naisia. Ugandan armeija ei muutenkaan ole selvinnyt LRA:n vastaisesta taistelusta puhtain paperein, kuten eivät tietysti minkään sodan osapuolet.

Acholien perinteeseen kuuluu anteeksianto vihollisille, ja 2006 hallituksen ja Konyn välillä pidettiin rauhanneuvotteluja, joihin kohdistui suuria odotuksia. Neuvottelut kariutuivat, ja monet katsovat, ettei LRA oikeasti halunnut missään vaiheessa luopua aseista vaan ainoastaan voittaa aikaa uudelleenryhmittymiselle.

Rauhanneuvottelujen katkettua Ugandan armeija lähti kansainvälisen painostuksen alla perusteelliseen hyökkäykseen, ja varsin pian LRA:lta oli käytännössä viety toimintamahdollisuudet Ugandassa. Liike joutui vetäytymään Kongon demokraattiseen tasavaltaan, Sudaniin ja Keski-Afrikan tasavaltaan. Kongo ja Uganda järjestivät vuoden 2008 lopussa koordinoidun sotaretken LRA:ta vastaan ja ilmeisesti saivat jotakin aikaan, koska Kony inspiroitui jälleen raivokkaaseen kostokampanjaan Pohjois-Kongossa. Nykyään Keski-Afrikan tasavalta on todennäköisesti ainoa paikka, jossa LRA voi vähän hengähtää. Etelä-Sudankin itsenäistyi viime vuonna, jolloin Khartumin hallituksella ei ole enää ollut entisenlaista kannustetta tukea Ugandan vihollisia.

Keski-Afrikan tasavallan eteläosat ovat monelta osin asumatonta viidakkoa, ja maa on maailman köyhimpiä. Kony ei löydy sieltä kovin helposti. Eri maiden asevoimien painostus on kuitenkin koventunut vuosien mittaan, ja on todennäköistä, etteivät LRA:n osat pysty koordinoimaan keskinäistä toimintaansa enää yhtä tehokkaasti kuin aikaisemmin. Jotkut ovat arvelleet LRA:n hajonneen käytännössä osiin. Taistelijoita arvioidaan olevan enää muutamia satoja. Monet Konyn pahamaineisimmista kenraaleista ovat jääneet kiinni tai saaneet surmansa, ja liike on kaiken kaikkiaan heikoilla.

Osin Invisible Childrenin nettikampanjan vaikutuksesta Itä-Afrikan valtioihin on kohdistunut tänä vuonna huomattava kansainvälinen painostus Konyn kiinniottamiseksi. Keväällä alueen valtiot käynnistivätkin yhteisen operaation, joka kuulemma jatkuu, kunnes Kony on saatu kiinni. Mukana huseeraavat myös Yhdysvaltain lokakuussa 2011 lähettämät 100 sotilasneuvonantajaa, jotka eivät ainakaan virallisesti osallistu taisteluihin vaan antavat yksinomaan logistiikka- ja tiedusteluapua. Heistä tuskin on merkittävää hyötyä paikallisille, mutta ajatushan on kai tärkein.

Lapsisotilaat

Mun isän' oli sotamies ja nuori, kauniskin,
jo viisitoista vuotisna hän astui rivihin.

Luin reissussa kahta kirjaa lapsisotilaista. P. W. Singerin kirjassa Children at war (2006) käsitellään ilmiötä yleisesti, ja Paul Raffaelen kirja Kony and the LRA: Stories from the children (2012) keskittyy erityisesti LRA:n lapsisotilaisiin. Reissun jälkeen olen katsonut uudelleen kahta elokuvaa, joissa käsitellään samoja aiheita. Blood Diamond on ison budjetin Hollywood-elokuva, paikoin lähelle melodraamaa horjahteleva mutta silti yllättävän realistinen, kun taas Johnny Mad Dog on miltei dokumentaarinen, puistattavan todentuntuinen pienen budjetin indie-elokuva, jossa sotilaita näyttelevät lapset ovat pelottavan uskottavia rooleissaan. Jälkimmäinen on väkevämpi ja jää pyörimään mieleen. Muutenkin on tullut pohdittua tätä lapsisotilasasiaa.

Onni Kokko oli 14-vuotias haavoittuessaan kuolettavasti Tampereen taistelussa 1918. Siihen aikaan lapsi saattoi joutua aikuisten töihin ja lapsuus ylipäänsä oli vähemmän suojattua, mutta kiväärit olivat vielä sen verran painavia, ettei kuka tahansa vesseli voinut ryhtyä sotilaaksi. Nykyajan rynnäkkökivääriä jaksaa käytellä vähän keskenkasvuisempikin taistelija, ja tämä on huomattu joka puolella maailmaa.

90-luvun Sierra Leonessa 80 % sissijärjestö RUF:n taistelijoista oli 7-14-vuotiaita. Kongon 1990-luvun lopulla vallanneessa Laurent Kabilan sissiarmeijassa oli arviolta 10 000 lapsisotilasta, ja heitä palveli jopa hänen henkivartiostossaan. Yksi heistä ampuikin hänet 2001.

Lapsi saattaa monessa suhteessa olla pelottavan tehokas taistelija, ja siviilien kerrotaan usein pelkäävän lapsisotilaita enemmän kuin aikuisia, koska lapset ovat armottomampia ja arvaamattomampia, he saattavat tehdä mitä tahansa. Lapsella ei ole omaisuutta, jälkikasvua tai puolisoa, joiden menettämistä hänen pitäisi murehtia, eikä hän välttämättä ymmärrä pelätä kuolemaa, koska koko touhu voi vaikuttaa hänestä pelkältä jännittävältä leikiltä. Kun on hyvin nuorena altistettu väkivallalle ja pakotettu vahingoittamaan muita, normaalit moraaliset säätelyjärjestelmät jäävät kehittymättä ja lapsisotilaasta kasvaa raaka ja sumeilematon. Lapsisotilas on myös halpa, palkkaa ei usein tarvitse maksaa ollenkaan.

Monissa sodissa lapsia on liittynyt armeijaan vapaaehtoisesti, yksinkertaisesti saadakseen ruokaa. Myös suuret lupaukset houkuttavat: liittyjille luvataan naisia, kunhan ikää vähän kertyy, ja kunniaa, mainetta, osallisuutta urotekoihin, muiden arvonantoa ja ryöstösaalista. Kiväärin saaminen käteen voi tarjota lapselle voimantunteen, joka voi olla ratkaiseva seikka sellaiselle, joka on tottunut olemaan voimaton uhri. Myös ryhmään kuulumisen ja hyväksynnän tunteet ovat monelle tärkeitä, ja mielikuvissa sotilaalle on tarjolla sankarillisia johtajan, valloittajan ja suojelijan rooleja.

LRA ei kierrä kyselemässä kylän lapsilta, haluaisiko joku ryhtyä sotilaaksi, vaan hyökkää yöllä kylään, tappaa aikuiset ja vie lapset mennessään. LRA:n pahimman terrorin vuosina 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa kymmenettuhannet pohjoisugandalaiset lapset kävelivät iltaisin kaupunkeihin turvaan kylähyökkäyksiltä, nukkuivat tilapäismajoituksissa, kaduilla tai juuri tällaisten lasten auttamista varten perustetuissa keskuksissa ja palaavat taas aamulla kotikyliinsä koulua varten.

Kony värvää lapsia, koska heidät voi muovailla millaisiksi haluaa, ja hän vieroksuu kouluja käyneitä. Värvätyn siteet entiseen elämäänsä katkaistaan: hänet pakotetaan tekemään niin häpeällisiä tekoja, ettei häntä enää hyväksytä takaisin omiensa joukkoon, ja hänelle annetaan uusi nimi, joka konkretisoi uudelleensyntymän LRA-sotilaana. Sotanimien käyttö on ollut tyypillistä myös Liberiassa ja Sierra Leonessa, missä ovat vaikuttaneet muiden muassa eversti One More War, luutnantti Dirty Bathe ja Blood Never Dry.

Monesti lapsi pakotetaan tai huijataan tekemään pahaa omalle yhteisölleen tai perheelleen. Joskus on surmattava omia perheenjäseniä, mieluiten vanhemmat, tai naapureita. Joskus täytyy osallistua oman kylän polttamiseen. Hirveimpiä ovat kertomukset kaapattujen lasten marssituksesta kotikylistään Pohjois-Ugandassa Sudanin puolella sijaitseviin LRA-tukikohtiin. Matka on kestänyt viikkoja, ja heikoimmilta on ennen pitkää kestävyys loppunut. Moni on myös yrittänyt karata. Muut lapset on pakotettu ensin surmaamaan uuvahtanut tai pakoa yrittänyt toverinsa kepein, viidakkoveitsin tai puremalla ja sitten keittämään ja syömään hänen ruumiinsa.

Kun siteet menneeseen on katkaistu, lapsi ei enää yritä niin helposti karata. Häntä hyljeksivät kaikki muut paitsi hänen oma yksikkönsä.

Koulutus ja sitä seuraava palvelus on väkivaltaista ja julmaa. Pienistäkin rikkeistä rankaistaan kepiniskuilla, silpomisella tai kuolemalla, ja rangaistuksen panevat toimeen omat kaverit. Jokaisen on surmattava omin käsin joku, ennen kuin lasketaan oikeaksi sotilaaksi, ja monesti on myös juotava uhrin verta. Vähä vähältä lapsesta kitketään enin myötätunto ja sääli ja hänestä muokataan tottelevainen ja tunnoton tappaja. Pelottomuutta ja häikäilemättömyyttä voidaan vielä vahvistaa huumeilla tai viinalla.

Yksi LRA:n ensimmäisistä massasieppauksista tapahtui 1996. 139 lasta kaapattiin St. Mary's College -tyttökoulusta ja vietiin LRA:n tukikohtaan Sudanin puolelle. Musevenin sotilaat ajoivat takaa mutta joutuivat pysähtymään rajalla. Italialainen nunna, sisar Rachele vaelsi pitkän matkan Konyn puheille ja onnistui neuvottelemaan 109 tyttöä vapaaksi. Loput 30 jäivät, eikä kaikkien kohtaloa tiedetä tänäkään päivänä.

LRA tekee kaappaamistaan tytöistä joskus sotilaitakin, toisinaan kantajia, kokkeja ja muita työntekijöitä, mutta etenkin kauneimmat tytöt varataan johtajien vaimoiksi. Lapsisotilaista 10-25 prosenttia on tyttöjä. Kony haluaa, että hänen uuden puhtauden valtakuntansa pojat ja tyttäret ovat hänen sotilaidensa ja heidän lapsivaimojensa jälkeläisiä, joten lasten hankkimiseen kannustetaan. Joissain muissa sissijärjestöissä, kuten esimerkiksi Kolumbian FARCissa, raskaaksi tulemista ei katsota hyvällä: on tehtävä abortti tai annettava vauva pois. LRA:ssa lapset vain sitovat tytöt tiukemmin ryhmän jäseniksi ja tarjoavat pitkällä aikavälillä rekrytointipotentiaaliakin.

Kaikkiaan LRA on 25 vuoden aikana kaapannut arviolta 30 000 lasta Ugandassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Keski-Afrikan tasavallassa ja Sudanissa (nyttemmin Etelä-Sudanissa). Osa heistä on karannut, osan on Ugandan armeija vapauttanut, monet ovat jääneet sille tielleen. Armeija on vapauttanut lapsisotilaita ja -vaimoja LRA:n käsistä iskemällä leireihin taisteluhelikoptereilla, ampumalla kaikkea mikä liikkuu ja viemällä henkiinjääneet vastarinnan laannuttua pakolaisleireille.

Karanneiden tai armeijan vapauttamien lapsivaimojen kohtalo ei ole sen parempi kuin lapsisotilaidenkaan: heitä ei tyypillisesti enää huolita vanhaan kotikyläänsä, ja useimmat päätyvät prostituoiduiksi. Vapautetuista lapsisotilaista osa kelpaa sotaväkeen, ja Ugandan armeija saattaa jopa katsoa olevansa hyvätekijä tarjotessaan työpaikan lapsisotilaalle, jota ei muualle huolita.

LRA:sta irti päässeiden lasten palauttaminen takaisin yhteiskunnan jäseniksi vaatisi paljon enemmän resursseja kuin alueen maat tulevat siihen uhraamaan. Yritystä on: perinnetansseilla ja -lauluilla tavoitellaan muistikuvia menetetystä lapsuudesta, ja lapset yritetään saada puhumaan kokemuksistaan, tai piirtämään niitä. Heille kerrotaan, etteivät heidän hirmutekonsa ole heidän omaa syytään vaan heidän kaappaajiensa. Parhaiten toipuvat ne, jotka kykenevät puhumaan teoistaan rehellisesti. Monelle nuorellemiehelle voi kuitenkin olla kovaa luovuttaa ase ja palata aikuisten ehdoilla eläväksi lapseksi, vaikka Raffaelen haastattelemista moni vannoikin, ettei halua enää ikinä nähdä aseita.

Kun viisitoista vuotta vaan ma kerran täyttää saan,
samaanpa käyn mä taisteluun ja nälkään, kuolemaan.
Miss' ankarimmin luodit soi,
taajimmin tulta salamoi,
en sinne käymätt' olla voi
tiet' isäin astumaan. 

(Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat / Sotilaspoika, suom. Paavo Cajander)  

Joseph Kony ja henkimaailman asiat

Joseph Konyn johtaman sissiliikkeen nimeksi tuli 1987 Herran vastarinta-armeija, englanninkieliseltä lyhenteeltään LRA. Kuten nimi vihjaa, uskonto on keskeisessä asemassa järjestön toiminnassa, ja rukoushetket kuuluvat päivittäiseen rutiiniin. Kony on julistanut, että acholien oman valtion perustettuaan hän tekee kymmenestä käskystä perustuslain. Sittemmin sääntökirjaan on lisätty yhdestoista käsky, jonka mukaan on kiellettyä ajaa pyörällä perjantaisin, ja käskyn rikkomisesta saatetaan rankaista kuolemalla.

Kristinusko on ollut Konyn opin pohjana, mutta hän on ottanut aineksia myös islamista, paikallisista heimouskomuksista ja omista näyistään. Hänen kerrotaan pitävän saarnatessaan arabityylistä kaapua ja edellyttävän perjantain pyhittämistä ja sianlihasta kieltäytymistä. Näillä ratkaisuilla on ilmeisesti pyritty miellyttämään Sudanin muslimijohtoa, joka on ajoittain tukenut LRA:ta.

Puhtautta korostetaan samalla tavalla kuin Alice Auman aikana, ja rikkomuksista rankaistaan ankarasti. Esiaviollinen seksi ja aviorikos johtavat teloitukseen, ja kuolemantuomion syyksi saattaa riittää jo se, että poika ja tyttö puhuvat keskenään, ellei Kony sitten ole antanut kyseistä tyttöä pojan vaimoksi. Tiukka sukupuolikuri tuntuu tietysti tekopyhältä, kun ajattelee, että liike kaappaa pikkutyttöjä ja tekee heistä upseerien ”vaimoja”, usein käytännössä seksiorjia, välittömästi kuukautisten alettua. Ylimmillä johtajilla voi olla kymmeniä tällaisia lapsivaimoja. Konyn sanotaan pelkäävän kovasti AIDSia ja ottavan siksi vaimoikseen vain neitsyitä. Puhtauden takia LRA värvää sotilaikseenkin vain lapsia.

Konyä on jahdattu jo neljännesvuosisata, siitä viisitoista vuotta hyvinkin aktiivisesti, ja koska kiinniottoyritykset ovat epäonnistuneet, hänen maineensa voimakkaiden henkien suojelemana profeettana on kasvanut. Monet hänen vangiksi joutuneet alaisensa ovat kertoneet ihaillen, kuinka Konyllä on ihmeellinen kyky vainuta lähestyvä hyökkäys, ja Kony itse on sanonut henkioppaidensa varoittavan häntä. Veikkaisin kuitenkin, että hänen henkioppaansa liikkuvat Ugandan hallituksen joukkojen mukana ja käyttävät varoittamiseen huomattavasti maallisempia konsteja kuin telepatiaa, jolla Kony on sanonut neuvottelevansa presidentti Musevenin kanssa.

Eri lähteissä on erilaisia tietoja hengistä, joiden sanotaan avustavan Konyä, mutta yksi niistä on joka tapauksessa Alice Auman hylännyt Lakwena. Toinen on acholien alueen sairaalassa aikanaan työskennelleen italialaisen lääkärin henki. Muita on lähteestä riippuen noin kymmenen, niistä kaksi kiinalaisia ja kolme amerikkalaisia henkiä. Yksi amerikkalaisista on nimeltään Kuningas Bruce, ja hän on ilmeisesti Bruce Leen henki. Toisella amerikkalaisella on merkillinen nimi James Brickey Who Was He.

Puhtausaatteen lisäksi LRA on perinyt Alice Aumalta tavan piirtää taistelijoihin ristinmerkkejä pyhällä vedellä, että vihollisen luodit muuttuisivat vedeksi ennen osumistaan. Rynnäkkökiväärien tehoa parannetaan sivelemällä niihin samat merkit pähkinäöljyllä.

Alice Lakwenan Pyhän hengen liike

Kun Yoweri Musevenin johtamat kapinalliset tammikuussa 1986 vakiinnuttivat asemansa Ugandan uusina hallitsijoina, kaikki ugandalaiset eivät iloinneet, vaikka aiempi Milton Oboten hallinto olikin harjoittanut siviilien teurastamista, kidutusta ja korruptiota. Museveni kuului lounaisugandalaiseen banyankole-heimoon, kun taas Obote oli pohjoisugandalainen lango. Obote oli suosinut myös acholeja, toista pohjoisen heimoa, ja sekä langoilla että acholeilla oli ollut keskeinen asema Musevenia vastaan taistelleessa Ugandan armeijassa. Pohjoisessa pelättiin, että Museveni kostaa sisällissodan aikaiset veriteot.

Syksyllä 1986 acholien keskuudessa syntyi Musevenin hallintoa vastustava sissiliike, jonka johtohahmo oli kolmikymppinen Alice Auma, Ugandan oma Jeanne d'Arc. Hän sanoi olevansa Lakwena-nimisen hengen vallassa, ja häntä kutsuttiinkin usein Alice Lakwenaksi. Jo nuorena tyttönä hän oli saanut ihmeellisiä näkyjä, ja hänen vanhempansa olivat kutsuneet noitatohtoreita ajamaan henget hänestä. Hänen hengellisen karismansa kerrotaan tehneen suuren vaikutuksen kaikkiin, jotka hän tapasi, ja hän käännytti muiden muassa opetusministerin ja Ugandan armeijan entisen esikuntapäällikön puolelleen, vaikka hänen armeijansa oli siinä vaiheessa pääosin kepeillä ja kivillä aseistettu ryysyläisjoukko. Lakwenan oppiin kuului lupaus paratiisista ja Jeesuksen valtakunnasta, joka oli aivan pian tulossa maanpäälle. Tässä ja eräissä muissakin suhteissa Pyhän hengen liike muistutti Pohjois-Amerikan intiaanien vuoden 1890 aavetanssiliikettä.

Lakwena saarnasi, että puhtaus on voimaa: hän edellytti taistelijoiltaan pidättäytymistä seksistä ja lupasi pyhän öljynsä suojelevan heitä vihollisen aseilta ja muuttavan tavalliset kivet heidän käsissään kranaateiksi, mikäli he pysyisivät puhdassydämisinä.

Tavallinen kansa ei aluksi pelännyt Pyhän hengen liikkeeksi itsensä nimennyttä kapinallisarmeijaa samalla tavalla kuin useimpia sissijoukkioita, sillä Lakwena ei antanut joukkojensa ryöstellä vapaasti siviilejä vaan edellytti tiukkojen sääntöjen noudattamista. Kapina menestyikin ensin ja ehkä johtajansa henkimaineen siivittäminä sissit saavuttivat loppuvuonna hämmästyttäviä voittoja hallituksen joukoista. Kun alkuhämmästys oli laantunut, hallituksen armeija pysäytti ja tuhosi Pyhän hengen liikkeen nopeasti vuoden vaihduttua. Lakwenan perustaktiikkana oli yksinkertaisesti vyöryä vihollisen kimppuun yhtenä massana, ja kun kohdalle osui perusteellinen Katjuša-rakettikeskitys, pyhän öljyn suojaava vaikutus ilmeisesti petti ratkaisevalla hetkellä – tai sitten sissit paljastuivat vähemmän puhdassydämisiksi. Samalla tavalla Pohjois-Kongon henget jättivät simba-sissit pulaan 60-luvulla, ja lakota-intiaanien henkipaitojen luodinkestävyys osoittautui Wounded Kneessä luvattua heikommaksi.

Lyöty Alice Auma totesi, että Lakwena on hylännyt hänet, ja pakeni Keniaan, jossa kuoli köyhänä pakolaisleirillä 2007. Pyhän hengen liikkeen jäänteistä syntyi useampikin pieni kapinallisryhmä, joista yhden johtoon nousi Auman serkku, lähes yhtä karismaattinen nuori acholi. Hänen nimensä oli Joseph Kony.

Invisible Children

Derrick mainitsi safarilla, että hänen asiakkaistaan osa on kuvitellut Idi Aminin olevan edelleen Ugandan valtionpäämies. Forest Whitakerin pelottava hahmo Last King of Scotland -elokuvassa on saattanut jäädä niin vahvasti mieleen. Idi Amin syrjäytettiin 1979, ja hän kuoli maanpaossa Saudi-Arabiassa 2003.

Nyt yhden hurjasti levinneen Youtube-videon johdosta Ugandalla on uusi nimikkohenkilö, jonka monet länsimaalaiset osaavat yhdistää maahan, eikä mielleyhtymä ole yhtään mairittelevampi kuin Idi Aminin tapauksessa. Kony 2012 -video oli manifesti, jolla Invisible Children -niminen amerikkalainen järjestö käynnisti viime maaliskuussa kampanjan Joseph Konyn pysäyttämiseksi. Kony on Herran vastarinta-armeijan eli LRA:n johtaja, ja LRA on sissiliike, joka tunnetaan epätavallisesta raakuudesta ja siitä, että sen rivimiehet ovat pääasiassa lapsisotilaita. Videolla kysyttiin, miksi Konyn julmuuksille ei ole jo pantu pistettä.

Invisible Children perustettiin 2004, ja järjestö on siitä lähtien organisoinut tempauksia, joilla se on pyrkinyt nostamaan LRA:n ja lapsisotilaat puheenaiheeksi. Invisible Children oli osaltaan vaikuttamassa siihenm, että USA lähetti marraskuussa 2011 Ugandaan sata sotilasneuvonantajaa auttamaan Kony-jahdissa. Viime kevään kampanjavideo kuitenkin toi järjestölle aivan uuden mittakaavan huomion.

Video oli amerikkaistyyliin hyvin tunteisiin vetoava. Lapsisotilaiden kohtalo liikutti monia, ja kampanja sai valtavasti näkyvyyttä etenkin Yhdysvalloissa, missä monet julkkikset liittyivät ihmettelijöiden joukkoon levittämällä videolinkkiä Twitterin kautta ja muualla netissä. Invisible Childreniä kiiteltiin tärkeän asian esille tuomisesta ja keräyskassa kilisi.

Maineen mukana tuli vääjäämättä myös kritiikki. Invisible Childreniä alettiin arvostella monimutkaisten asioiden liiallisesta yksinkertaistamisesta tai pahimmillaan vääristelystä. Moni sai videosta käsityksen, että Kony riehuu edelleen esteettömästi Ugandassa, ja tämä ärsytti etenkin ugandalaisia. Ugandan pääministerikin katsoi tarpeelliseksi julkistaa oman vastausvideonsa, jossa hän vakuutti, ettei maa ole enää sotatilassa, ja kehotti ihmisiä tulemaan toteamaan asian omin silmin. Jos ollaan tarkkoja, Invisible Childrenin videolla kerrottiin, että Kony on joutunut sotilaineen poistumaan Ugandan alueelta, mutta niin ohimennen, että maininta on varmaankin mennyt monelta katsojalta ohi.

Videolla kannatettiin avoimesti sotilaallista ratkaisua rauhanneuvottelujen sijaan, ja se aiheutti paljon vastalauseita. Invisible Childrenin mukaan Ugandan armeijaa on koulutettava ja varustettava niin, että se kykenee ottamaan Konyn kiinni. Mutta mitä Ugandan armeija voi tehdä, jos Kony ei ole Ugandassa? Kriitikot huomauttivat myös, että Ugandan armeijalla ei ole itselläänkään puhtaita jauhoja pussissa, mitä lapsisotilaisiin tulee. Se on ottanut riveihinsä monia LRA:n leireiltä vapautettuja lapsia. Ugandan presidentti Yoveri Museveni on itsekin entinen sissipäällikkö, jolle viidakon lait ovat hyvin tutut.

Kun Invisible Childrenin rahakirstu alkoi todenteolla pullottaa, järjestöä alettiin syyttää läpinäkyvyyden puutteesta keräysvarojen käytössä ja monesta muusta asiasta. Puuhamies Jason Russell sai hermoromahduksen, ja hän on siitä lähtien ollut poissa julkisuudesta. Ehkä joskus selviää, oliko syytteissä mitään perää, mutta tällä hetkellä tiedossa ei ole selviä väärinkäytöksiä.

Tekijät kertovat videon alussa haluavansa kokeilla, voiko sosiaalisen median avulla muuttaa maailmaa, ja kyllähän he jotakin ovat saaneet aikaan. Ilman Invisible Childrenin tiedotuskampanjaa Konyn kiinniottamiseen ei olisi panostettu niin paljon kuin tällä hetkellä panostetaan, ja sitä sopii siitä arvostaa. Mutta kampanja on mennyt minusta vähän ylikin. Amerikkalaistyyliin kai kuuluu se, että hyvän ja pahan välille tehdään jyrkkä ero ja paha kuvataan sarjakuvamaisesti, mutta voi olla huono idea kasvattaa Konyn kulttimainetta ikään kuin hän olisi yliluonnollinen pahan ruumiillistuma. Se vain lisää hänen karismaansa ja tarumaista hohdettaan. Lisäksi ihmisille syntyy vaikutelma, että lapsisotilaiden värväys loppuu maailmasta, kunhan listitään yksi ainoa mies.