LRA nykyään

Sudan rahoitti pitkään LRA:ta, koska LRA taisteli Musevenin hallintoa vastaan ja Museveni vastaavasti tuki eteläisen Sudanin kristittyjä kapinallisia, jotka taistelivat Sudanin hallitusta vastaan. Ilmeisesti USA:n painostus lopulta taivutti Sudanin 2002 lopettamaan LRA:n tukemisen ja antamaan Ugandalle luvan jahdata Konyn sissejä eteläisen Sudanin alueelle, ja pian Uganda tuhosikin LRA:n päätukikohdan Sudanissa. LRA käynnisti heti massiivisen kostoiskujen sarjan, jonka kuluessa Unicef arvioi 10 000 ugandalaislapsen joutuneen siepatuiksi muutamassa kuukaudessa. Tässä kohdin on hyvä huomauttaa, että iskut kohdistuivat usein Konyn oman heimon eli acholien maille. Tavalliset ihmiset eivät ole tukeneet LRA:ta alkuaikojen jälkeen, ja Kony on rankaissut heitä siitä.

Museveni vastasi kostoiskuihin laittamalla miltei kaikki acholit, yli puolitoista miljoonaa henkeä, hallituksen suojaleireille sotilasvartiointiin. Siellä he olivat turvassa LRA:lta mutta eivät armeijan sotilailta, jotka raiskasivat suuria määriä leirien naisia. Ugandan armeija ei muutenkaan ole selvinnyt LRA:n vastaisesta taistelusta puhtain paperein, kuten eivät tietysti minkään sodan osapuolet.

Acholien perinteeseen kuuluu anteeksianto vihollisille, ja 2006 hallituksen ja Konyn välillä pidettiin rauhanneuvotteluja, joihin kohdistui suuria odotuksia. Neuvottelut kariutuivat, ja monet katsovat, ettei LRA oikeasti halunnut missään vaiheessa luopua aseista vaan ainoastaan voittaa aikaa uudelleenryhmittymiselle.

Rauhanneuvottelujen katkettua Ugandan armeija lähti kansainvälisen painostuksen alla perusteelliseen hyökkäykseen, ja varsin pian LRA:lta oli käytännössä viety toimintamahdollisuudet Ugandassa. Liike joutui vetäytymään Kongon demokraattiseen tasavaltaan, Sudaniin ja Keski-Afrikan tasavaltaan. Kongo ja Uganda järjestivät vuoden 2008 lopussa koordinoidun sotaretken LRA:ta vastaan ja ilmeisesti saivat jotakin aikaan, koska Kony inspiroitui jälleen raivokkaaseen kostokampanjaan Pohjois-Kongossa. Nykyään Keski-Afrikan tasavalta on todennäköisesti ainoa paikka, jossa LRA voi vähän hengähtää. Etelä-Sudankin itsenäistyi viime vuonna, jolloin Khartumin hallituksella ei ole enää ollut entisenlaista kannustetta tukea Ugandan vihollisia.

Keski-Afrikan tasavallan eteläosat ovat monelta osin asumatonta viidakkoa, ja maa on maailman köyhimpiä. Kony ei löydy sieltä kovin helposti. Eri maiden asevoimien painostus on kuitenkin koventunut vuosien mittaan, ja on todennäköistä, etteivät LRA:n osat pysty koordinoimaan keskinäistä toimintaansa enää yhtä tehokkaasti kuin aikaisemmin. Jotkut ovat arvelleet LRA:n hajonneen käytännössä osiin. Taistelijoita arvioidaan olevan enää muutamia satoja. Monet Konyn pahamaineisimmista kenraaleista ovat jääneet kiinni tai saaneet surmansa, ja liike on kaiken kaikkiaan heikoilla.

Osin Invisible Childrenin nettikampanjan vaikutuksesta Itä-Afrikan valtioihin on kohdistunut tänä vuonna huomattava kansainvälinen painostus Konyn kiinniottamiseksi. Keväällä alueen valtiot käynnistivätkin yhteisen operaation, joka kuulemma jatkuu, kunnes Kony on saatu kiinni. Mukana huseeraavat myös Yhdysvaltain lokakuussa 2011 lähettämät 100 sotilasneuvonantajaa, jotka eivät ainakaan virallisesti osallistu taisteluihin vaan antavat yksinomaan logistiikka- ja tiedusteluapua. Heistä tuskin on merkittävää hyötyä paikallisille, mutta ajatushan on kai tärkein.