Lalibelan kallioon hakatut kirkot toivat mieleen Tolkienin. Tällaisia Morian kääpiöt olisivat arvostaneet.
Kuningas Lalibela rakennutti pääkaupunkinsa - silloisen Rohan, nykyisen Lalibelan - keskustaan toistakymmentä kirkkoa, todennäköisesti 1100-luvulla. Kukaan ei tiedä varmasti, miksi kirkkoja rakennettiin niin monta. Kaikki ovat erilaisia. Kaikki on hakattu kallioon, mutta ne eivät ole luolakirkkoja. Esimerkiksi Bet Giyorgis näyttää tavalliselta kivikirkolta, joka on rakennettu jyrkkäseinäisen kallionkolon pohjalle, mutta se on kokonaan yhtä kiviainesta. Se on ikään kuin kirkkoa esittävä veistos, jonka hahmon taiteilija on nähnyt kalliossa ja loihtinut sitten esiin poistamalla ylimääräisen kiven taltalla ja vasaralla.
Bet Giyorgis on pohjakaavaltaan ristin muotoinen mutta esittää Nooan arkkia, ja sen louhoksen pohjalla on myös palanen Ararat-vuorta, joka on mahdollisesti ollut louhittavaksi liian kovaa kiviainesta.
Jotkut kirkot on rakennettu sivulta päin kaivaen, mutta louhijat eivät ole lopettaneet siinä vaiheessa, kun julkisivu on saatu näkyviin ja sisätilat ontoiksi; myös ulkoseinät on hakattu esiin, ja joissakin tapauksissa myös -katto. Nämä kirkot näyttävät luolan sisään rakennetuilta kivirakennuksilta.
Kirkot jakautuvat kahteen pääryhmään, joita erottaa kallioon niin ikään louhittu jokiuoma, Jordan-virta. Teknisesti ottaen Jordanin tehtävänä on kerätä kaikkien kalliokirkkojen sadevedet. Kakkoiseen ryhmään kuuluvien kirkkojen Bet Abba Libanosin ja Bet Lehemin välissä on 50-metrinen pimeä tunneli, joka symboloi helvettiä, ja se on sen verran matala, että monessa kohtaa joutuu kulkemaan kumarassa. Kirkkojen välissä on muitakin tunneleita, ja koska koko kaupunki on kukkulaisessa paikassa, portaita ja kapeita käytäviä riittää.
Kirkoista suurin on Bet Medhane Alem, joka on 11,5 metriä korkea. Sitä tukee sisäpuolelta 36 pylvästä ja ulkopuolelta toiset 36 pylvästä.
Kuningas Lalibela rakennutti pääkaupunkinsa - silloisen Rohan, nykyisen Lalibelan - keskustaan toistakymmentä kirkkoa, todennäköisesti 1100-luvulla. Kukaan ei tiedä varmasti, miksi kirkkoja rakennettiin niin monta. Kaikki ovat erilaisia. Kaikki on hakattu kallioon, mutta ne eivät ole luolakirkkoja. Esimerkiksi Bet Giyorgis näyttää tavalliselta kivikirkolta, joka on rakennettu jyrkkäseinäisen kallionkolon pohjalle, mutta se on kokonaan yhtä kiviainesta. Se on ikään kuin kirkkoa esittävä veistos, jonka hahmon taiteilija on nähnyt kalliossa ja loihtinut sitten esiin poistamalla ylimääräisen kiven taltalla ja vasaralla.
Bet Giyorgis on pohjakaavaltaan ristin muotoinen mutta esittää Nooan arkkia, ja sen louhoksen pohjalla on myös palanen Ararat-vuorta, joka on mahdollisesti ollut louhittavaksi liian kovaa kiviainesta.
Jotkut kirkot on rakennettu sivulta päin kaivaen, mutta louhijat eivät ole lopettaneet siinä vaiheessa, kun julkisivu on saatu näkyviin ja sisätilat ontoiksi; myös ulkoseinät on hakattu esiin, ja joissakin tapauksissa myös -katto. Nämä kirkot näyttävät luolan sisään rakennetuilta kivirakennuksilta.
Kirkot jakautuvat kahteen pääryhmään, joita erottaa kallioon niin ikään louhittu jokiuoma, Jordan-virta. Teknisesti ottaen Jordanin tehtävänä on kerätä kaikkien kalliokirkkojen sadevedet. Kakkoiseen ryhmään kuuluvien kirkkojen Bet Abba Libanosin ja Bet Lehemin välissä on 50-metrinen pimeä tunneli, joka symboloi helvettiä, ja se on sen verran matala, että monessa kohtaa joutuu kulkemaan kumarassa. Kirkkojen välissä on muitakin tunneleita, ja koska koko kaupunki on kukkulaisessa paikassa, portaita ja kapeita käytäviä riittää.
Kirkoista suurin on Bet Medhane Alem, joka on 11,5 metriä korkea. Sitä tukee sisäpuolelta 36 pylvästä ja ulkopuolelta toiset 36 pylvästä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti