Kun Euroopan maat rynnistivät Afrikkaan 1800-luvun lopulla, vastikään kuningaskunnaksi yhdistynyt Italiakin halusi mukaan. Se valtasi Eritrean ja Somalimaan siirtomaikseen ja yritti ottaa koko Etiopian, silloisen Abessinian, mutta kärsi nöyryyttävän tappion Adwan taistelussa 1896. Etiopialaiset muistelevat taistelua myyttisenä voittona, jossa keihäin ja jousin aseistautuneet afrikkalaiset löivät modernin eurooppalaisen armeijan. Keisari Menelik II:n armeijalla oli kyllä jonkinlainen tuliase valtaosalle miehistä ja lukumääräisesti ainakin viisinkertainen ylivoima. Lisäksi italialaisilla oli puutteelliset kartat, ja heidän pihi kenraalinsa panttasi parempia kivääreitä varastossa, koska halusi käyttää ensin vanhojen kiväärien patruunat loppuun. Tappio oli joka tapauksessa poikkeuksellinen, verrattavissa 7. ratsuväkirykmentin tuhoon Little Bighornissa.
Etiopialaiset katsovat aiheellisesti olevansa ainutlaatuinen kansa Afrikassa. Kun mantereen muut maat kolonisoitiin, Abessinia pysyi omillaan. Se piti oman kirjaimistonsa ja oman kirkkonsa. Sillä on rikas muinaishistoria, ja Aksum, eräs sen edeltäjävaltioista, oli antiikin aikana suurvalta.
Raamatullisiin aikoihin yltävä historia ja Aksumin muinainen loisto ovat osa etiopialaisten identiteettiä, ja niihin liittyy paljon myyttejä, jotka paikalliset ottavat yhtä vakavasti tai vakavamminkin kuin akateemisen historiantutkimuksen tulokset. Mytologian vanhin aines on suorastaan tarumaista ja silti monelle tavalliselle etiopialaiselle historiallinen totuus, jota ei voi kyseenalaistaa.
Kaikilla kansakunnilla on tietysti myyttejä, jotka pönkittävät niiden omakuvaa, ja ajatus menneistä suuruuden päivistä vetoaa monen tunteisiin. Suomalaisenkin sydän sykähtää aina, kun historiantutkija sanoo lehdessä löytäneensä todisteita muinaissuomalaisten vaietusta suurvaltamenneisyydestä, vaikka tutkija olisi akateemisesti sivuraiteelle ajautunut ja kollegojensa vieroksuma eksentrikko. Tuoreemman historian myytit ovat vielä herkempiä: viime sotien tahrattoman sankaruuden mytologia on niin keskeinen osa nykysuomalaista mielenmaisemaa, että sotaa inhorealistisemmasta näkökulmasta käsittelevää historiantutkimusta saatetaan pitää veteraanien kunnian loukkaamisena.
Etiopialaiset katsovat, että Haile Selassie ja häntä edeltäneet Etiopian keisarit polveutuivat Israelin kuningas Salomonista. Legendan mukaan etiopialaisten ensimmäinen keisari, Menelik I, oli Salomonin ja Saaban kuningattaren poika, ja kaikki loput keisarit ovat samaa sukujuurta. Etiopian ortodoksikirkossa on paljon vanhoja juutalaisia piirteitä, ja amhara ja tigranja ovat seemiläisiä kieliä, joten tämä ei vielä kuulosta täysin fantasialta. Kiinnostavammaksi kertomuksen muuttaa liitonarkku, joka on etiopialaisten mukaan tallessa Aksumissa.
Liitonarkku - vanhassa suomennoksessa liitonarkki - on siis 2. Mooseksen kirjan mukaan kantolaatikko, joka israelilaisten piti rakentaa lain tauluja varten. Jokaisessa Etiopian kirkossa on liitonarkun kopio ja sen sisällä lain taulujen kopiot. Raamatussa ei kerrota, mitä arkulle tapahtui, mutta mitään arkkua ei mainita enää siinä vaiheessa, kun babylonialaiset putsaavat Jerusalemin, eikä babylonialaisissakaan lähteissä ole viitteitä siitä, että he olisivat vieneet sen. Siksi jotkut historioitsijat ovat sitä mieltä, että arkku on siirretty pois Jerusalemista jo ennen kaupungin kukistumista.
Etiopialaiset uskovat, että arkku tuli Menelikin mukana Afrikan sarveen, kun poika palasi tutustumismatkalta isäukkonsa luota Israelista, ja on siitä lähtien ollut Etiopian kirkon turvissa. Joidenkin tarinoiden mukaan arkku oli satoja vuosia Tana-järven saaressa, mutta nyt sitä säilytetään pienessä erikseen aidatussa kappelissa Pyhän Siionin Marian kirkon alueella.
Arkkua vartioi aina kerrallaan yksi munkki, joka ei saa poistua kappelin pihapiiristä. Vastaavasti kukaan muu ei saa tulla aidan yli kappelin alueelle. Nykyinen vartija on ollut tehtävässä vasta muutaman vuoden. Hänen edeltäjänsä jäi eläkkeelle vartioituaan arkkua muutaman kymmenen vuotta.
Liitonarkun kohtalosta on kirjoitettu valtavasti humpuukia. Stuart Munro-Hayn kirja "The Quest for the Ark of the Covenant" edustaa vakavaa akateemista historiantutkimusta, ja hänen lopputulemansa on tyly: jos arkku on olemassa, se ei ole ainakaan Aksumissa.
Etiopialaiset katsovat aiheellisesti olevansa ainutlaatuinen kansa Afrikassa. Kun mantereen muut maat kolonisoitiin, Abessinia pysyi omillaan. Se piti oman kirjaimistonsa ja oman kirkkonsa. Sillä on rikas muinaishistoria, ja Aksum, eräs sen edeltäjävaltioista, oli antiikin aikana suurvalta.
Raamatullisiin aikoihin yltävä historia ja Aksumin muinainen loisto ovat osa etiopialaisten identiteettiä, ja niihin liittyy paljon myyttejä, jotka paikalliset ottavat yhtä vakavasti tai vakavamminkin kuin akateemisen historiantutkimuksen tulokset. Mytologian vanhin aines on suorastaan tarumaista ja silti monelle tavalliselle etiopialaiselle historiallinen totuus, jota ei voi kyseenalaistaa.
Kaikilla kansakunnilla on tietysti myyttejä, jotka pönkittävät niiden omakuvaa, ja ajatus menneistä suuruuden päivistä vetoaa monen tunteisiin. Suomalaisenkin sydän sykähtää aina, kun historiantutkija sanoo lehdessä löytäneensä todisteita muinaissuomalaisten vaietusta suurvaltamenneisyydestä, vaikka tutkija olisi akateemisesti sivuraiteelle ajautunut ja kollegojensa vieroksuma eksentrikko. Tuoreemman historian myytit ovat vielä herkempiä: viime sotien tahrattoman sankaruuden mytologia on niin keskeinen osa nykysuomalaista mielenmaisemaa, että sotaa inhorealistisemmasta näkökulmasta käsittelevää historiantutkimusta saatetaan pitää veteraanien kunnian loukkaamisena.
Etiopialaiset katsovat, että Haile Selassie ja häntä edeltäneet Etiopian keisarit polveutuivat Israelin kuningas Salomonista. Legendan mukaan etiopialaisten ensimmäinen keisari, Menelik I, oli Salomonin ja Saaban kuningattaren poika, ja kaikki loput keisarit ovat samaa sukujuurta. Etiopian ortodoksikirkossa on paljon vanhoja juutalaisia piirteitä, ja amhara ja tigranja ovat seemiläisiä kieliä, joten tämä ei vielä kuulosta täysin fantasialta. Kiinnostavammaksi kertomuksen muuttaa liitonarkku, joka on etiopialaisten mukaan tallessa Aksumissa.
Liitonarkku - vanhassa suomennoksessa liitonarkki - on siis 2. Mooseksen kirjan mukaan kantolaatikko, joka israelilaisten piti rakentaa lain tauluja varten. Jokaisessa Etiopian kirkossa on liitonarkun kopio ja sen sisällä lain taulujen kopiot. Raamatussa ei kerrota, mitä arkulle tapahtui, mutta mitään arkkua ei mainita enää siinä vaiheessa, kun babylonialaiset putsaavat Jerusalemin, eikä babylonialaisissakaan lähteissä ole viitteitä siitä, että he olisivat vieneet sen. Siksi jotkut historioitsijat ovat sitä mieltä, että arkku on siirretty pois Jerusalemista jo ennen kaupungin kukistumista.
Etiopialaiset uskovat, että arkku tuli Menelikin mukana Afrikan sarveen, kun poika palasi tutustumismatkalta isäukkonsa luota Israelista, ja on siitä lähtien ollut Etiopian kirkon turvissa. Joidenkin tarinoiden mukaan arkku oli satoja vuosia Tana-järven saaressa, mutta nyt sitä säilytetään pienessä erikseen aidatussa kappelissa Pyhän Siionin Marian kirkon alueella.
Arkkua vartioi aina kerrallaan yksi munkki, joka ei saa poistua kappelin pihapiiristä. Vastaavasti kukaan muu ei saa tulla aidan yli kappelin alueelle. Nykyinen vartija on ollut tehtävässä vasta muutaman vuoden. Hänen edeltäjänsä jäi eläkkeelle vartioituaan arkkua muutaman kymmenen vuotta.
Liitonarkun kohtalosta on kirjoitettu valtavasti humpuukia. Stuart Munro-Hayn kirja "The Quest for the Ark of the Covenant" edustaa vakavaa akateemista historiantutkimusta, ja hänen lopputulemansa on tyly: jos arkku on olemassa, se ei ole ainakaan Aksumissa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti