Kalliokirkoissa kiertäminen tiesi kiipeämistä, ja aamupäivä oli tuskainen. En ollut nukkunut edellisenä yönä enkä syönyt kahteen päivään muuta kuin yhden paahtoleivän, sillä Menekilin kosto oli iskenyt jossain Addisin ja Kombolchan välillä. Päivällä onnistuin syömään lautasellisen riisiä, ja sen jälkeen olo vähitellen tasoittui. Iltapäivän kirkko-osuus meni helpommin.
Yövyin Lalibelassa entisessä valtionhotellissa, joka oli rakennettu Mengistun aikana. Olin ainoa vieras. Kun menin lounaalle, ravintolassa ei näkynyt henkilökuntaa. Kysyin respasta, onko ravintola auki, jolloin yksi ovimiehistä meni hätyyttämään tarjoilijat töihin. Kun istuin alas, ravintolan taustamusiikki pantiin päälle. Täällä on muutenkin näkynyt hyvin vähän muita länsimaalaisia. Vilkkain turismiaika on lokakuusta tammikuulle.
Yövyin Lalibelassa entisessä valtionhotellissa, joka oli rakennettu Mengistun aikana. Olin ainoa vieras. Kun menin lounaalle, ravintolassa ei näkynyt henkilökuntaa. Kysyin respasta, onko ravintola auki, jolloin yksi ovimiehistä meni hätyyttämään tarjoilijat töihin. Kun istuin alas, ravintolan taustamusiikki pantiin päälle. Täällä on muutenkin näkynyt hyvin vähän muita länsimaalaisia. Vilkkain turismiaika on lokakuusta tammikuulle.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti