Kun mursi-heimoon syntyvä tyttö alkaa olla lähellä naimaikää, hänen alahuulensa alle tehdään viilto. Viiltoa venytetään auki niin, että siihen mahtuu pieni savikiekko. Ajan myötä aukko venyy lisää, kun siihen työnnetään aste asteelta isompia kiekkoja. Mitä isompi kiekko, sitä haluttavampi morsio.
Kun auto kaartaa kylän lähistölle, mursit tulevat tutustumaan vieraisiin. Tervehdys on "Photo! Five! Discount." Sesonkiaikana kuvan ottamisesta peritään 10 birriä, mutta näin hiljaiseen aikaan taksa on puolet siitä. Kylässä asuu ehkä reilu satakunta ihmistä, murseja on alueella yhteensä noin 30 000.
Kylässä ei näe mitään merkkejä teollistuneesta maailmasta. Se ei ole kuitenkaan turisteja varten tehty lumekylä, jollaisia on Tansaniassa. Omon laaksossa on edelleen paljon kyliä, jotka pitävät kiinni vanhasta. Se ei silti tarkoita, että kaikki olisi perinteistä: osa kyläläisistä pyrkii erottumaan joukosta omaperäisillä koristuksilla, jotka poikkeavat heimon ikivanhasta tyylistä. Voi tietysti olla, että yksilöllisyyteen taipuvaiset mursit toimisivat samoin ilman turistejakin.
Kaikilla näkemilläni naisilla oli alahuulensa alla aukko, mutta vain kuvaukseen tarjoutuvilla oli kiekko paikallaan. Savikiekkoja oli myytävänä, ja ostin niitä jokusen. Ne eivät ole ihan kevyitä, joten kiekon pitäminen huulesta roikkumassa täytyy olla epämukavaa. Ilman kiekkoa alahuuli roikkuu leuan päällä pitkänä lenkkinä.
Osa kyläläisistä on toisia kärkkäämpiä pääsemään kuvaan, ja parveilee ympärillä hokien "Photo! Five! Discount! Photo!" Ne, joita en heti kuvaa, nyppivät minua käsistä. Jotkut niistä, jotka olen jo kuvannut, haluavat uudestaan kuvaan.
En tiedä, kumpi on masentavampaa, savikiekkojen käyttö vai turistikuvausbisnes. Opas sanoo, että kylään ei kannata mennä iltapäivällä, koska silloin kaikki ovat kännissä.
Mursi-sanastoa:
hei, mitä kuuluu, kiitos = achali
Kun auto kaartaa kylän lähistölle, mursit tulevat tutustumaan vieraisiin. Tervehdys on "Photo! Five! Discount." Sesonkiaikana kuvan ottamisesta peritään 10 birriä, mutta näin hiljaiseen aikaan taksa on puolet siitä. Kylässä asuu ehkä reilu satakunta ihmistä, murseja on alueella yhteensä noin 30 000.
Kylässä ei näe mitään merkkejä teollistuneesta maailmasta. Se ei ole kuitenkaan turisteja varten tehty lumekylä, jollaisia on Tansaniassa. Omon laaksossa on edelleen paljon kyliä, jotka pitävät kiinni vanhasta. Se ei silti tarkoita, että kaikki olisi perinteistä: osa kyläläisistä pyrkii erottumaan joukosta omaperäisillä koristuksilla, jotka poikkeavat heimon ikivanhasta tyylistä. Voi tietysti olla, että yksilöllisyyteen taipuvaiset mursit toimisivat samoin ilman turistejakin.
Kaikilla näkemilläni naisilla oli alahuulensa alla aukko, mutta vain kuvaukseen tarjoutuvilla oli kiekko paikallaan. Savikiekkoja oli myytävänä, ja ostin niitä jokusen. Ne eivät ole ihan kevyitä, joten kiekon pitäminen huulesta roikkumassa täytyy olla epämukavaa. Ilman kiekkoa alahuuli roikkuu leuan päällä pitkänä lenkkinä.
Osa kyläläisistä on toisia kärkkäämpiä pääsemään kuvaan, ja parveilee ympärillä hokien "Photo! Five! Discount! Photo!" Ne, joita en heti kuvaa, nyppivät minua käsistä. Jotkut niistä, jotka olen jo kuvannut, haluavat uudestaan kuvaan.
En tiedä, kumpi on masentavampaa, savikiekkojen käyttö vai turistikuvausbisnes. Opas sanoo, että kylään ei kannata mennä iltapäivällä, koska silloin kaikki ovat kännissä.
Mursi-sanastoa:
hei, mitä kuuluu, kiitos = achali
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti