Etiopian pohjoisosien valtakansoja ovat amharat ja tigret, joista ensin mainituilla on ollut keisarien ja Mengistun aikana vahva asema ja jälkimmäisillä sen jälkeen. Suurin väestöryhmä ovat kuitenkin oromot, jotka asuttavat maan keski- ja eteläosia. Amharat ja tigret eivät ole ihonväriltään sieltä tummimmasta päästä, ja moni heistä sulautuisi helposti katukuvaan Lähi-idässä. Jotkut luokittelevat heidät seemiläisiin kansoihin, mutta tällaiset rotukäsitteet eivät nykytieteen valossa ole välttämättä erityisen käyttökelpoisia. Oromot ja muut Etelä-Etiopian heimot ovat tummahipiäisiä, ja heidän maansa Omo-joen laaksossa olivat kesäretkeni ensimmäinen varsinainen kohde.
Tarkoituksena oli kiertää aluetta muutama päivä ja vierailla eri heimojen kylissä. Etiopialainen matkatoimisto Galaxy Express järjesti kuljettajan ja maasturin, ja kunkin kylän liepeillä kyytiin hyppäsi lisäksi paikallinen opas, joka toimi tulkkina ja esitteli heimon kulttuuria.
Aivan aluksi piti ajaa Addisista etelään kohti Arba Minchiä, jonne saavuttiin niin myöhään illalla, että ensimmäinen kylävierailu jäi seuraavaan aamuun. Matkanteko oli hidasta, sillä vuohi- ja lehmälaumat ja aasit tukkivat yhtenään tien, välillä ihmisetkin, lähinnä kaupungeissa. Kaikilla aaseilla oli samanlaiset hiljaa kärsivät kabuki-naamiosilmät, joista tuli mieleen Nalle Puhin Ihaa. Lehmäparivaljakot vetivät pelloilla auroja, aasit leveitä rattaita. Joillakin lehmillä oli sarvet, jotka kiertyivät niin voimakkaasti toisiaan kohti, että kärjet ottivat yhteen. Eivät vaikuttaneet käytännöllisiltä puskemiseen.
Arba Minchin kaupungissa yövyin Paradise Lodgessa, joka oli nimensä mukaisesti astetta hienompi paikka. Alun perin oli tarkoitus mennä Tourist Hotel -nimiseen, no, turistihotelliin, mutta rinkkani viipymisen takia matkanjärjestäjä vaihtoi tilalle Pradise Logden. Ajattelivat, että ei tule paha mieli. Paikan paras ominaisuus upeiden maisemien, siisteyden ja yleisen toimivuuden ohella oli nopea wlan-yhteys. äänieristystä sen sijaan ei ollut lainkaan. Saman bungalowin toisessa puolikkaassa asuneen tyypin aamutoimet kuuluivat turhan yksityiskohtaisesti minun puolelleni. Väliseinä oli suurimmaksi osaksi kiveä mutta muuttui katon korkeudella tyylikkääksi mutta harvaksi puusäleiköksi, joten ihmekös tuo.
Tarkoituksena oli kiertää aluetta muutama päivä ja vierailla eri heimojen kylissä. Etiopialainen matkatoimisto Galaxy Express järjesti kuljettajan ja maasturin, ja kunkin kylän liepeillä kyytiin hyppäsi lisäksi paikallinen opas, joka toimi tulkkina ja esitteli heimon kulttuuria.
Aivan aluksi piti ajaa Addisista etelään kohti Arba Minchiä, jonne saavuttiin niin myöhään illalla, että ensimmäinen kylävierailu jäi seuraavaan aamuun. Matkanteko oli hidasta, sillä vuohi- ja lehmälaumat ja aasit tukkivat yhtenään tien, välillä ihmisetkin, lähinnä kaupungeissa. Kaikilla aaseilla oli samanlaiset hiljaa kärsivät kabuki-naamiosilmät, joista tuli mieleen Nalle Puhin Ihaa. Lehmäparivaljakot vetivät pelloilla auroja, aasit leveitä rattaita. Joillakin lehmillä oli sarvet, jotka kiertyivät niin voimakkaasti toisiaan kohti, että kärjet ottivat yhteen. Eivät vaikuttaneet käytännöllisiltä puskemiseen.
Arba Minchin kaupungissa yövyin Paradise Lodgessa, joka oli nimensä mukaisesti astetta hienompi paikka. Alun perin oli tarkoitus mennä Tourist Hotel -nimiseen, no, turistihotelliin, mutta rinkkani viipymisen takia matkanjärjestäjä vaihtoi tilalle Pradise Logden. Ajattelivat, että ei tule paha mieli. Paikan paras ominaisuus upeiden maisemien, siisteyden ja yleisen toimivuuden ohella oli nopea wlan-yhteys. äänieristystä sen sijaan ei ollut lainkaan. Saman bungalowin toisessa puolikkaassa asuneen tyypin aamutoimet kuuluivat turhan yksityiskohtaisesti minun puolelleni. Väliseinä oli suurimmaksi osaksi kiveä mutta muuttui katon korkeudella tyylikkääksi mutta harvaksi puusäleiköksi, joten ihmekös tuo.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti