Kansallismuseon vieressä on Pyhän kolminaisuuden katedraali, joka on Etiopian ortodoksien tärkeimpiä kirkkoja. Sen kryptassa ovat nykyään Haile Selassien ja hänen vaimonsa haudat. Kun sotilaiden muodostama marxilainen vallankumouskomitea salaisesti teloitti syrjäytetyn keisarin 1975, hänet haudattiin aluksi palatsin ulkopuolelle vessan viereen. Jäänteet siirrettiin 90-luvulla Menelikin mausoleumiin, kunnes Haile Selassie lopulta haudattiin virallisesti Pyhän kolminaisuuden katedraaliin vuonna 2000.
Komea kirkko, ei siinä mitään. Ulkona seuraani laittautui kaksi nuortamiestä, jotka kertoivat olevansa matkailualan opiskelijoita. He ilmoittivat haluavansa harjoitella englannintaitojaan. Tämä on vakiojippo vähän joka paikassa, törmäsin siihen ensi kerran Mongoliassa kymmenen vuotta sitten. Ilmoitin, etten tarvitse opasta, ja he sanoivat, etteivät he sellaisia olekaan ja että he tosiaan haluavat vain treenata englantia.
Olin osunut paikalle rukousten aikaan: papit johtivat rukoilua edestä kauniinkuuloisen laulun kautta. Korkean kupolikaton kuvamaailmassa toistui pyhä kolminaisuus, jota Etiopiassa edustaa kolmen samannäköisen partasuisen ukon rivi. Sama kuva-aihe oli yleinen kansallismuseon teoksissa. Ei kummakaan, jos muslimeille on tullut mieleen, että kristinusko on oikeasti kolmejumalainen.
Matkailun opiskelijoista ei ollut hyötyä, mutta kun tein lähtöä takaisin hotellille, he lähtivät samaan suuntaan ja luonnollisesti alkoivat varovasti vihjailla, että voisin ehkä avustaa heitä taloudellisesti. He muotoilivat asian niin, etteivät halunneet rahaa, vaan kieliopintoihinsa liittyvän kirjan. Sanoin, että minua oli nimenomaisesti kielletty antamasta rahaa tällä tavalla. Jos tarkkoja ollaan, niin lukemani matkaopas oli kieltänyt; tällainen toiminta ärsyttää yleisesti matkailijoita ja vahingoittaa sitä kautta maan matkailumainetta ja vaikeuttaa matkailuammattilaisten työtä. Se ärsyttää myös tavallisia paikallisia, joiden mielestä turisteilta kerjääminen ei ole etiopialaisten arvon mukaista. Addisissa yksi jos toinen sättii lapsiaan, jotka pyytävät ulkomaalaisilta karkkia. Monet täällä vieroksuvat kehitysapuakin.
Köyhyys, kristillinen anteliaisuus (he eivät tienneet, etten ole uskonnollinen), ystävyys ja kaikki muu tuotiin ensin vähän kerrallaan ja sitten sylyksittäin pöytään, kun lompakkoni ei alkanut raottua. Juttuhan perustuu siihen, että luodaan mukava tunnelma, jota turistin on kiusallista rikkoa kieltäytymällä rahan antamisesta. Nämä eivät olleet vielä kovin taitavia. Kun pyytely lipsahti reilusti kerjäämisen puolelle, ilmoitin, etten voi antaa rahaa, mutta sanoin toivovani, että he olivat saaneet kaipaamaansa englanninharjoitusta. Vielä yhden toistokierroksen jälkeen he antoivat periksi.
Komea kirkko, ei siinä mitään. Ulkona seuraani laittautui kaksi nuortamiestä, jotka kertoivat olevansa matkailualan opiskelijoita. He ilmoittivat haluavansa harjoitella englannintaitojaan. Tämä on vakiojippo vähän joka paikassa, törmäsin siihen ensi kerran Mongoliassa kymmenen vuotta sitten. Ilmoitin, etten tarvitse opasta, ja he sanoivat, etteivät he sellaisia olekaan ja että he tosiaan haluavat vain treenata englantia.
Olin osunut paikalle rukousten aikaan: papit johtivat rukoilua edestä kauniinkuuloisen laulun kautta. Korkean kupolikaton kuvamaailmassa toistui pyhä kolminaisuus, jota Etiopiassa edustaa kolmen samannäköisen partasuisen ukon rivi. Sama kuva-aihe oli yleinen kansallismuseon teoksissa. Ei kummakaan, jos muslimeille on tullut mieleen, että kristinusko on oikeasti kolmejumalainen.
Matkailun opiskelijoista ei ollut hyötyä, mutta kun tein lähtöä takaisin hotellille, he lähtivät samaan suuntaan ja luonnollisesti alkoivat varovasti vihjailla, että voisin ehkä avustaa heitä taloudellisesti. He muotoilivat asian niin, etteivät halunneet rahaa, vaan kieliopintoihinsa liittyvän kirjan. Sanoin, että minua oli nimenomaisesti kielletty antamasta rahaa tällä tavalla. Jos tarkkoja ollaan, niin lukemani matkaopas oli kieltänyt; tällainen toiminta ärsyttää yleisesti matkailijoita ja vahingoittaa sitä kautta maan matkailumainetta ja vaikeuttaa matkailuammattilaisten työtä. Se ärsyttää myös tavallisia paikallisia, joiden mielestä turisteilta kerjääminen ei ole etiopialaisten arvon mukaista. Addisissa yksi jos toinen sättii lapsiaan, jotka pyytävät ulkomaalaisilta karkkia. Monet täällä vieroksuvat kehitysapuakin.
Köyhyys, kristillinen anteliaisuus (he eivät tienneet, etten ole uskonnollinen), ystävyys ja kaikki muu tuotiin ensin vähän kerrallaan ja sitten sylyksittäin pöytään, kun lompakkoni ei alkanut raottua. Juttuhan perustuu siihen, että luodaan mukava tunnelma, jota turistin on kiusallista rikkoa kieltäytymällä rahan antamisesta. Nämä eivät olleet vielä kovin taitavia. Kun pyytely lipsahti reilusti kerjäämisen puolelle, ilmoitin, etten voi antaa rahaa, mutta sanoin toivovani, että he olivat saaneet kaipaamaansa englanninharjoitusta. Vielä yhden toistokierroksen jälkeen he antoivat periksi.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti