Kahdeksan maissa sudanilainen oppaani saapui paikalle. Hänen Toyota Hiluxinsa oli ulkoa kiiltävä mutta tuoksui sisältä samalta kuin kotopuolessa maamiesten työautot, joista ei turhan päiten imuroida olkia ja maata pois.
Oli kuuma. Vähän matkaa Etiopian rajalta oli vielä vihreää, ja täydellisen tasainen peltomaisema levittyi joka suuntaan taivaanrantaan saakka. Kauhavan alajoki tuli mieleen. Maanviljelys oli myös heti selvästi koneistetumpaa kuin Etiopiassa. Siellä täällä surrasi traktoreita, ja melko lyhyin välimatkoin oli korjaamojen ja tankkaamojen keskittymiä. Tie oli tylsyyteen saakka viivasuora.
Vähitellen vihreys hiipui ja hiekka valtasi näkökentän. Olin jo ehtinyt ihmetellä, oliko ennakkokäsitykseni Sudanista aivan väärä, mutta seuraavien seitsemän ajotunnin ajan Khartoumiin saakka ympärillä oli pelkkää kuivaa erämaata. Täälläkin tien täyttävät karjalaumat pysäyttivät välillä auton, mutta ne olivat isompia kuin Etiopiassa ja niissä oli enemmän lehmiä. Tienposkissa näkyi karjaeläinten raatoja, Gallabatin ja Khartoumin välillä useita kymmeniä. Ne olivat ehkä kuolleet janoon. Etiopiassa en nähnyt ensimmäistäkään, vaikka teillä olikin paljon kuolleita koiria.
Viimeiset kymmenet kilometrit tie kulki Sinisen Niilin rantaa, kunnes saavuttiin Khartoumiin, jossa se yhtyy Ugandasta tulevan Valkoisen Niilin ja jatkaa eteenpäin Niilinä.
Sudanissa oli alkanut ramadan, joten kuski ei voinut juoda eikä syödä mitään auringonnousun ja auringonlaskun välissä. Ajattelin olla kohtelias ja seurata esimerkkiä. Se tarkoitti sitä, että illalla perillä Khartoumissa oli aika jano.
Oli kuuma. Vähän matkaa Etiopian rajalta oli vielä vihreää, ja täydellisen tasainen peltomaisema levittyi joka suuntaan taivaanrantaan saakka. Kauhavan alajoki tuli mieleen. Maanviljelys oli myös heti selvästi koneistetumpaa kuin Etiopiassa. Siellä täällä surrasi traktoreita, ja melko lyhyin välimatkoin oli korjaamojen ja tankkaamojen keskittymiä. Tie oli tylsyyteen saakka viivasuora.
Vähitellen vihreys hiipui ja hiekka valtasi näkökentän. Olin jo ehtinyt ihmetellä, oliko ennakkokäsitykseni Sudanista aivan väärä, mutta seuraavien seitsemän ajotunnin ajan Khartoumiin saakka ympärillä oli pelkkää kuivaa erämaata. Täälläkin tien täyttävät karjalaumat pysäyttivät välillä auton, mutta ne olivat isompia kuin Etiopiassa ja niissä oli enemmän lehmiä. Tienposkissa näkyi karjaeläinten raatoja, Gallabatin ja Khartoumin välillä useita kymmeniä. Ne olivat ehkä kuolleet janoon. Etiopiassa en nähnyt ensimmäistäkään, vaikka teillä olikin paljon kuolleita koiria.
Viimeiset kymmenet kilometrit tie kulki Sinisen Niilin rantaa, kunnes saavuttiin Khartoumiin, jossa se yhtyy Ugandasta tulevan Valkoisen Niilin ja jatkaa eteenpäin Niilinä.
Sudanissa oli alkanut ramadan, joten kuski ei voinut juoda eikä syödä mitään auringonnousun ja auringonlaskun välissä. Ajattelin olla kohtelias ja seurata esimerkkiä. Se tarkoitti sitä, että illalla perillä Khartoumissa oli aika jano.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti