Retkikunta

Meitä oli Suomesta kaksitoista kiipeäjää ja Mandala Travelin matkanjohtaja. Mandalan paikalliselta yhteistyökumppanilta Royal Mountain Travelilta oli mukana pääopas, neljä kiipeävää sherpaa, kokki ja kuusi keittiöapulaista ja kantajaa. Siinä missä me kannoimme vain omat reppumme, minun tapauksessani 7-10 kg tavaraa, kantajat kuskasivat moninkertaisen kuorman paljon heikommissa varusteissa.

Monet retkikunnan sherpat ja rait ­- kiipeilyssä erityisen lahjakkaita heimoja on siis näillä seuduin kaksi, vaikka länsimaissa kutsutaan yleensä kaikkia sherpoiksi ­- olivat aiemminkin vieneet suomalaisia Mandalan asiakkaita vuoristoon, ja siksi esimerkiksi päätirehtööri Ngima osasi monta suomenkielistä ilmaisua ja lausui ne moitteettomasti. ”Hitaasti mutta varmasti!” kuultiin useammankin kerran. Moni muukin osasi, tosin ei yhtä paljon kuin Ngima. Vastavuoroisesti me yritimme opetella muutaman sanan nepalin kieltä ja väänsimme samalla Rinchhenin Reiskaksi ja Pasangin Pasaseksi.

Jossain kohtaa retkikuntamme jäsenet Antti ja Perttu ottivat asiakseen opettaa sherpat laulamaan ”Pylly vasten pyllyä pum pum”, mutta aika loppui, ennen kuin sanat ja sävel jäivät paikallisten mieleen. Suomalaisen viihdetaiteen voittokululle Nepalissa luotiin kuitenkin edellytykset, ja sopii toivoa, että seuraavat retkikunnat jatkavat tässä asiassa työtämme.