Eräänä päivänä mies huomasi

kenkänsä alta pilkottavan jotakin mustaa. Siinä oli kiehkura naisen pitkiä hiuksia. Olivatko ne lojuneet irrallisina lattialla ja hän astellut niiden päälle? Vai olivatko ne irronneet siksi, että hän oli seissyt niiden päällä ja nainen oli halunnut siirtyä toisaalle? Oli mahdollista, että hän ei ollut tuntenut hentoja nykäyksiä paksun kengänpohjansa läpi ja nainen oli joutunut kiskaisemaan itsensä vapaaksi. Miehen rintaa kouraisi. Ehkä hiukset voisi ommella takaisin. Hän etsi käsiinsä neulan ja mustaa ompelulankaa. Nainen seurasi vaiti, kuinka mies alkoi hakea kohtaa, josta hiukset olivat lähteneet. Sitä ei kuitenkaan enää löytynyt, eikä mies voinut kuin säilöä irronneet hiukset päiväkirjansa väliin, muistutukseksi itselleen, monien aikaisempien hiuskiehkuroiden seuraksi.