Viisaan viini

Matkan eräs pääkohde on Shiraz, tarunhohtoinen runoilijoiden kaupunki. Jotenkin yhdistän sen aina mielessäni Omar Khaijamiin, vaikka äijä vaikuttikin Nishapurissa Iranin vastakkaisella laidalla. Ehkä väärä mielleyhtymä johtuu siitä, että maailman vanhimmat viininjämät (7000 vuotta vanhat) on löydetty shirazilaisesta saviruukusta, ja täällä Suomessa ajatellaan usein, että siellä Persiassa se Omar Khaijam joi viiniä ja kirjoitti runoja siitä, kuinka oli mukava juoda viiniä. Esimerkiksi:

"En enää", huusin hurskain mielin kerta,
"juo viiniä, ui viini-unten merta.
Se köynnöksen on sydänverta, enkä
ikinä enää tahdo juoda verta!"

Suomennos on Toivo Lyyn. Edellinen on lausunto, jonka muistan kuulleeni eräitä kertoja tuttavieni suusta lähinnä aamuisin. Jatko menee luonnollisesti näin:

Mut Järki puhui, vanhempana: "Sen
tosissas sanotko?" - Ja minä virkoin: "En,
se oli erehdys ja valhe... Kuinka
hylätä voisin viinin juomisen?"

Nykyään Shirazissa, sen paremmin kuin Nishapurissakaan, ei enää avoimesti juoda viiniä. Sellaiset ovat olleet säännöt šaahin kukistumisesta lähtien. Mutta itse allekirjoittaisin seuraavan...

Joskohta viiniä et itse juo,
sen juojille se pieni hauskuus suo -
pois moite-elkeet, älä riistä heiltä
iloa rientää viininmyyjän luo.