ENSIMMÄINEN KIIPEILYPÄIVÄ 6.7.09: KOHTI KILIMANJAROA

Kävimme nousun perusasiat nopeasti läpi firman edustajan kanssa, ja siinä yhteydessä selvisi sekin, etteivät he olleet lähettäneet varustelistaa tai tippiohjetta. Ensin mainittu ei ollut suuri ongelma, meillä oli kattava varustus, mutta tippiohjeen olisi mielellään nähnyt aiemmin. Ohjesummat olivat nimittäin niin paljon korkeampia kuin netistä löytämämme, että erotuksella oli jo vaikutusta budjettiin. Tropical Trailsillä on siis toisinaan taipumusta säheltämiseen.

Pakkauduimme autoon. Kyytiin tuli Marcus, joka esittäytyi vatsatieteen tohtoriksi - siis kokki. Matkan varrelta poimittiin mukaan oppaamme, jonka nimi oli Adronis. Kuulin ensin väärin, että Adonis, ja puhuttelinkin häntä siten... hän korjasi nopeasti virheen.

Machame-reitti lähtee vuorelle läheltä samannimistä kylää 1800 metrin korkeudesta. Portilla täytyi taas odotella, kun opas kirjasi kantajia ja jakoi varusteita heidän kannettavikseen. Machame-reitillä kannettavaa on paljon, koska matka on pitkä, joko kuusi tai seitsemän päivää, ja yöt vietetään teltoissa. Marangu-reitillä asutaan mökeissä ja reitti on lyhyempi. Sitä sanotaankin Coca Cola -reitiksi, siinä missä Machame on Whiskey-reitti. Muitakin on, mutta ne ovat vähemmän käytettyjä.

Machamen portilla oli vartija, jolla oli Kalashnikov. En ole varma, lisäsikö vai vähensikö se turvallisuudentunnetta.

Joukkoomme kuului Tropical Trailsin antaman listan mukaan opas, apuopas, kokki ja neljä kantajaa. Kunnon kolonialistinen tunnelma; kahta eurooppalaista palvelee seitsemän alkuasukasta. Kannoimme itse vain muutaman kilon päiväreppuja, joissa oli päivän juomavarat (3 litraa), lounaseväät, sadeviitat, kamerat ja sensellaiset. Rinkat lämpimine vaatteineen kulkivat kantajien matkassa. Itse asiassa myös matkalukemiseni oli rinkassa - yksi piruparoista joutui kantamaan Thomas Pynchonin Gravity's Rainbowta, joka oli taas mukanani. Pääsin Tiibetissä noin sivulle 180. En lue sitä kirjaa kuin matkoilla. Jäljellä on 800 sivua.

Kilimanjarolla on sääntönä, ettei yhdelläkään kantajalla saa olla yli 15 kilon kuormaa. Tai 18 kilon, tai 20:n, riippuen keneltä kysyy. Mutta tätä joka tapauksessa vahditaan, kantamuksia punnitaan portilla. Adronis tulikin yllättäen sanomaan, että kantajia tarvitaankin viisi eikä neljä. Osan kuuluu tietysti tippua matkalla jyrkänteiltä tai joutua leijonien ruoaksi, ja Pynchonkin painaa aika paljon, mutta muutos kuulosti epäilyttävältä, koska neljästä oli puhuttu vielä samana aamuna. Mitään suoria lisäkustannuksia ei sanottu koituvan, mutta tippaamista ajatellen asialla oli merkitystä.

Kilimanjaro-matkaoppaassa varoitettiin ylimääräisistä haamukantajista. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt etukäteen pyytää, että kaikki ryhmäläiset olisi esitelty meille ennen lähtöä. Nyt mielessä oli kuitenkin vain vuori, eikä kantajien lukumäärä paljon päätä vaivannut. Opas jäi vielä setvimään asioita, mutta lähetti meidät jo matkaan Marcuksen kanssa. Kello oli ehkä yksi tai kaksi iltapäivällä.