Zanzibar on merkillinen saari... muslimienemmistöinen mutta silti rento paikka, mikä on ollut Iranin kokemusten jälkeen outoa. Matkaoppaissa varoitellaan, että pukeutumisessa pitäisi huomioida paikallisten konservatiiviset tunnot, mutta se ei tunnu hidastavan länsimaalaisia, jotka ovat tulleet tänne nimenomaan rantaelämää varten. Eikä se kai ole kummakaan, koska paikalliset eivät tunnu huutelevan tai muutenkaan osoittavan mieltään paljasta pintaa esitteleville kalpeanaamoille.
Arkkitehtuuri on täällä jännä yhdistelmä arabialaista, eurooppalaista ja afrikkalaista perintöä. Kun istuu Stone Town Cafen terassilla, syö pizzaa ja katselee palmunlehvien leyhymistä, kaiuttimista kaupungin yllä alkaa äkkiä kaikua arabiaa, kun muezzin kutsuu uskollisia rukoukseen. Sitten englanninkielinen sorina palaa, kun tapahtuneesta järkyttyneet amerikkalaiset jatkavat debattiaan. Muualla Tansaniassa on tullut jatkuvasti vastaan erityisesti amerikkalaisia mutta myös hollantilaisia, brittejä ja saksalaisia. Täällä Zanzibarilla jenkkejä on vähemmän kuin muualla.
Vietimme muutaman päivän Kendwa Beachillä saaren pohjoiskärjessä. Siellä oli aika yllätys, kun erään majoitusliikkeen työntekijä tervehti meitä suomeksi. Hänen nimensä oli Mohammed, ja hän oli aikanaan asunut Hämeenlinnassa muutaman kuukauden. Oli kuullut meidän puhuvan keskenämme suomea. Kyseli, mistä saisi Madventuresiä video-cd:illä.
Menimme ensimmäiseksi yöksi naapuriputiikkiin. Tyyppi, joka tuli näyttämään huoneemme, kyseli hänkin kuulumisiamme suomeksi... kävi ilmi, että Kendwa Rocksin toinen omistaja on suomalainen nainen nimeltä Hanni. Hän oli tullut Zanzibarille joskus 90-luvulla ja pistänyt paikan pystyyn.
Nyt olemme taas Stone Townissa. Huomenna lautalla Dar es Salaamiin, siellä yksi yö ja sitten kotiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti