Ngorongoro ja Manyara-järvi

Serengetistä siirryttiin Ngorongoron kraatteriin, jossa elelee kompaktissa tilassa kaikenlaisia tyyppejä. Tarangiren ja Serengetin jälkeen uutta nähtävää oli jäljellä niukasti, mutta onnistuimme sentään bongaamaan uhanalaisen suippohuulisarvikuonon ja taas vähän aiempaa lyhyemmältä matkalta myös hyeenoja. Ensin mainittu oli niin kaukana, aran tuntuinen otus kun on, ettei tapaus jäänyt mieleen erityisenä tämän elämän merkkipaaluna. Hyeena näytti läheltä entistäkin ikävämmältä elukalta.

Manyara-järvellä oli pilvistä ja viileää. Paikan vetonaulana ovat aikanaan olleet flamingot vaaleanpunaisessa vaiheessaan, mutta nyt rantaviiva on vetäytynyt niin kauas, ettei tipuja näe kunnolla. Kaikenlaisia lintuja näkyi muuten paljon.

Järvikeikan ainoa täysin uusi eläin oli parimetrinen musta käärme. Se luikerteli pois tienposkesta sellaista vauhtia, etten ehtinyt ottaa kuvaa. Oppaan mukaan kyseessä oli mustamamba, mikä meni meihin untuvikkoihin ensin täydestä, mutta kun asiaa jälkeenpäin tutki, kävi ilmi, ettei mustamamba ole musta vaan hiekanvärinen. Ainoastaan suun sisäpuoli on musta, mistä nimi siis on tullut. Ainoa noilla tienoilla esiintyvä isompi tumma käärme on naja nigricollis, muuan kobralaji.