Kibalen kädelliset

Murchisonin kansallispuistosta siirryttiin etelämmäksi Kibaleen, joka tunnetaan erityisesti simpansseistaan. Edellisellä reissulla Ruandan Nyungwessa oli myös simpansseja, mutta ne eivät olleet vielä tottuneet ihmisiin ja pysyttelivät siksi matkan päässä. Kibalessa on ravannut turisteja ja etenkin tutkijoita jo kauan, joten toiveissa oli, että nyt pääsisi näkemään lähempää. Muuan nuori yksilö juoksikin metsässä ohitse muutaman metrin päästä, mutta muuten simpanssit huolehtivat turvaetäisyydestä oppaamme puolesta.

Isompi joukko simpansseja kerääntyi vähitellen lounaalle intianleipäpuuhun. Etäältä näytti siltä kuin ne olisivat alkaneet popsia vesimeloneja: intianleipäpuun hedelmät ovat maailman suurimpia puissa kasvavia hedelmiä ja voivat kasvaa yli 30-kiloisiksi. Tähteet ropisivat puun alle pusikkoon, ja välillä kävi mielessä, alkaako päähän  kohta muksahdella kokonaisia hedelmiä.

Säästyimme siltä, mutta sademetsässä kun oltiin, paidankauluksesta pyrki sisään kaikenlaista ötökkää. Yhdessä vaiheessa kaivoin paidan alta ison karvaisen mittarimadon, jonka tarkempaa lajia en tuntenut ja josta hankkiuduin vilkkaasti eroon.

Vanhemmat simpanssit liikkuivat vain sen verran kuin uuteen hedelmään yltäminen vaati, mutta pikkuiset heiluivat vauhdilla oksalta toiselle ja puusta toiseen, juoksivat runkoa ylös ja alas. Ne hyppivät toistensa ja kärttyisten vanhusten kimppuun, pakenivat kirkuen vastatoimenpiteitä ja palasivat taas. Välillä akrobaattinen suoritus ei mennyt aivan putkeen ja pikkusimpanssi rymisi lepikkoon.