Jokivene puksutteli Niilillä kohti Murchisonin putouksia. Vene ei ollut höyrykäyttöinen eikä joki ollut Kongo, mutta oli se silti jokiristeily Afrikassa virtahepojen ja krokotiilien seassa. Ensin mainittuja oli paljon. Jälkimmäisiäkin näki, mutta koko ei ollut erityisen mainittava. Niilinkrokotiili on suurin makean veden krokotiili, mutta näimme vain lapsukaisia tai muuten vain kitukasvuisia yksilöitä. Ehkei ollut paras aika päivästä bongailla niitä.
Vesiantilooppi (Kobus ellipsiprymnus) on elukka, joka ei kuulemma tahdo kelvata villipedoille, vaikka se äkkiseltään näyttää yhtä mehukkaalta riistalta kuin mikä tahansa antilooppi. Tämä johtuu aineesta, jota se erittää hikirauhasistaan ja joka tekee sen lihasta petojen mielestä pahanmakuista. Tulivat mieleen vanhan liiton mongolit, jotka kannattavat perinteistä hautaustapaa eli arolle hylkäämistä: heidän mukaansa ihminen on ollut hyvä, jos korppikotkat ja muut kaluavat luut nopeasti puhtaiksi. Nykyaikana, kun moni kuolee sairaalassa kemikaaleja täyteen pumpattuna, ihmisvainaja ei välttämättä kelpaa villieläimille, koska lääkitys saa lihan maistumaan pahalta.
Risteilyn päätteeksi sai valita, hyppääkö maihin ja kiipeää putousten yläpuolelle vai palaako veneellä samaa reittiä takaisin. Minä kiipeilin parin hollantilaisen kanssa, ja näkymät joen korkeilta partailta putouksille päin olivat jylhät.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti