Kuningatar Elisabetin luonnonpuisto

Kuningatar Elisabetin luonnonpuisto oli aiemmalta nimeltään Kazingan luonnonpuisto, mutta nimi muutettiin, kun kuningatar kiersi kolonioita ja Kansainyhteisön maita vuonna 1954. Paikka muistuttaa Serengetiä ja muita savannivoittoisia puistoja, mutta eläimistö ei ole läheskään yhtä monipuolinen ja runsaslukuinen.

Tulopäivänänä olin mukana laivaristeilyllä 32 kilometrin pituisessa Kazingan kanavassa, joka yhdistää Edward-järven ja George-järven. Laivalla oli myös muutama kymmenen brittikoululaista. Opettajat vaikuttivat innostuneemmilta kuin koululaiset, pitivät enemmän ääntä ja olivat vähällä kaataa koko laivan rynnätessään yhtä päätä toiselle laidalle milloin minkäkin elikon nähdäkseen. Yksi heistä oli vähällä pudota kyydistä, kun iso virtahepo pintautui äkkiä aivan laivan vieressä.

Risteilyn aikana näin niilinvaraanin, josta minulla ei ollut aiempia havaintoja. Isoin näkemäni yksilö oli ehkä puolitoistametrinen. Notkeamman oloinen otus kuin krokotiili. Puiden ylimmillä oksilla istuskeli näköalapaikoilla kiljumerikotkia, joita olin yhden nähnyt Murchisonissakin. Se on iso valkopäinen kotka.

Seuraavana aamuna teimme savannille safariajelun, mutta emme törmänneet mihinkään eriyisempään, mitä en olisi jo aiemmin nähnyt. Muuan kuumottava sattumus kuitenkin oli. Iso elefanttijoukko oli ylittämässä tietä pitkänä letkana matriarkkansa johdolla. Joukko oli sen verran iso, että se eteni pätkissä, ja kun jonoon tuli pieni katkos, yksi turistipakettiauto ajoi syntyneeseen rakoon ja matkustajat alkoivat ottaa kuvia. Kyydissä ei ollut puistonvartijaa oppaana; meillä oli, ja hän kimpaantui ja alkoi huutaa toisen auton kuljettajalle. Kuski nauroi ensin mutta peruutti sitten pois.

Puistonvartija sanoi, että lauman tien katkaiseminen on takuuvarma konsti saada norsut rynnäköimään. Olisi pakettiautoa viety. Jotkut oppaat ottavat aikamoisia riskejä tarjotakseen turisteille mahdollisuuden hyvien kuvien ottamiseen.