Sillä välin huonoja uutisia Kongosta

Ugandan hyvä turvallisuustilanne vain korostuu, kun sitä vertaa naapurin tapahtumiin. Melkein kaikilla alueilla, joilla kävin Kongossa toissakesänä, on tänä kesänä ollut taisteluja. Virungan kansallispuistossa ICCN on joutunut evakuoimaan Bukiman aseman, jonka kautta kävimme katsomassa sumuisten vuorten gorilloja, ja koko gorillasektori on nyt kapinallisten armoilla. Pohjoisesta Iturin sademetsästä kuuluu vielä paljon pahempaa: Simba-sissit ovat hyökänneet Epulun tutkimusasemalle, surmanneet useita työntekijöitä, raiskanneet naisia, tappaneet kolmetoista siellä asuvista neljästätoista harvinaisesta okapista ja polttaneet kaikki rakennukset. Vierailimme Epulussa matkallamme pygmien luo. Kuolleiden joukossa ei tietääkseni ollut tuttuja.

Simbat eli "leijonat" ovat yksi Kongon monista alueellisista kapinallisjoukkioista, joista käytetään yleisnimeä Mai Mai -sissit. Heidän kaunansa Epulua kohtaan johtunee siitä, että ICCN on puuttunut tiukasti salametsästykseen ja luvattomaan kaivostoimintaan Iturin suojelualueilla. Nykyajan Simba-sissit ovat lähtöisin samoilta seuduilta kuin aiemmat samannimiset kapinalliset, joita oli 1964-5 tukemassa Che Guevara ja lannistamassa joukko ulkomaalaisia palkkasotureita "Mad Mike" Hoaren johdolla. Viimeksi mainitussa porukassa taisteluihin otti osaa myös suomalainen palkkasoturi Per Andersson eli Sahara sekä saksalainen Wehrmacht-veteraani Siegfried "Kongo" Müller, joka herätti läntisten toimittajien huomion kantamalla asepuvussaan sodanaikaista rautaristiään. Guevara muisteli myöhemmin aikaansa Kongossa suurena epäonnistumisena ja oli kovin pettynyt paikallisten horjuvaiseen vallankumouksellisuuteen. Silloinkin simbojen näkökulma oli marxilaisia johtajia lukuun ottamatta alueellinen eikä heimotaustaisia rivimiehiä tainnut paljon kansainvälinen kommunismi kiinnostaa.

Etelämpänä Pohjois-Kivun maakunnassa on parin vuoden rauhan jälkeen kahinoitu vuodenvaihteen tienoilta alkaen. Edward-järven ympäristössä on omat paikalliset Mai Mai -sissinsä, jotka eivät pidä ICCN:n rajoittavasta vaikutuksesta laittomaan kalastukseensa ja metsästykseensä ja saattavat muutenkin vieroksua keskushallintoa. FDLR eli hutukapinalliset ovat aiheuttaneet valtavan määrän hävitystä paettuaan Ruandan puolelta Kongoon 1994 mutta pitäneet pari viime vuotta matalampaa profiilia, kunnes nyt kesäkuun sekasorron inspiroimina hekin ovat taas aktivoituneet.

Tämän vuoden isot taistelut Pohjois-Kivussa liittyvät kuitenkin FDLR:ään vain välillisesti. Vuonna 2006 Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin antoi pidätysmääräyksen Laurent Nkundasta, FDLR:ää vastaan taistelleen tutsikapinallisarmeijan eli CNDP:n johtajasta. Ruanda oli tukenut Nkundaa mutta pidätti hänet vuonna 2009 vastineena luvalle Kongon hallitukselta metsästää FDLR:n joukkoja Kongon alueella. CNDP solmi rauhan Kongon kanssa 2009 ja sen joukot liitettiin osaksi maan puolustusvoimia. Nkundan kenraalikollegasta Bosco Ntagandasta - joka tunnetaan lisänimellä Tuhoaja (The Terminator) - oli myös annettu pidätysmääräys, mutta hän sai liittyä vanhojen alaistensa mukana Kongon armeijaan. Tämä oli ilmeisesti välttämätöntä rauhan takaamiseksi, mutta Joseph Kabilan hallinto Kinshasassa sai siitä kovaa kansainvälistä kritiikkiä.

CNDP-veteraanien ja Kongon hallituksen välit eivät ole olleet missään vaiheessa erityisen lämpimät. Maaliskuussa Ntagandan aiempi esimies Thomas Lubanga tuomittiin Haagissa lapsisotilaiden käyttämisestä, josta Ntagandaakin syytetään, ja siinä vaiheessa osa Ntagandan alaisista teki jo omat johtopäätöksensä ja karkasi armeijasta. Kabilaan kohdistui jo melkoinen kansainvälinen paine viritellyiksi epiltyjen presidentinvaalien takia, joten hän vihjasi huhtikuun alussa, että voisi ehkä harkitakin Ntagandan saattamista oikeuden eteen. Tässä vaiheessa CNDP-miesten karkaaminen armeijasta on muuttunut aseelliseksi kapinaksi.

Ntaganda itse on kiistänyt osallisuutensa kapinointiin, ja joukkoa johtaa ainakin nimellisesti eversti Sultani Makenga. Kapinalliset käyttävät ryhmittymästään nimitystä M23, mikä viittaa maaliskuun 23. päivänä 2009 CNDP:n ja Kongon hallituksen välillä tehtyyn rauhansopimukseen.

M23:n tiedottaja, jolla näytti olevan yhteisiä tuttuja erään kongolaisen tuttuni kanssa, lähetti minullekin LinkedIn-kutsun. En tietystikään sitä uskaltanut hyväksyä, kun en kyseistä everstiä henkilökohtaisesti tunne. Tiedottaja on valinnut modernin tiedotusstrategian sosiaalisen median kautta, mutta kontaktien määrästä päätellen työ oli vielä alkutekijöissään.

M23 on motivoitunut ja karaistunut joukko, eikä heikosti palkattu ja varustettu Kongon armeija ole tahtonut pärjätä sille. Se on vallannut jo monta kaupunkia, mukaan lukien Ugandan rajan pinnassa sijaitsevan Bunaganan, jolla on strategista merkitystä konfliktimineraalien kauppapaikkana. Kapinalliset ovat saaneet haltuunsa myös Rumangabon ison varuskuntakaupungin - vain 50 kilometrin päässä Gomasta, itäisen Kongon tärkeimmästä kaupungista - kaikkine kalustoineen ja tarvikkeineen, ilman taistelua, mutta ilmoittaneet, etteivät aio ainakaan toistaiseksi pitää muita kuin Bunaganan, jonka tuomat tulot ovat ennenkin rahoittaneet kapinallisia Kongossa. Sissiliikkeen mukaan koko sotaretken tarkoituksena on vain painostaa hallitus neuvottelupöytään, ja se on helppo uskoa, koska isompien alueiden miehittämiseen ja pitämiseen tarvittaisiin paljon enemmän väkeä. Kongon hallitus on kieltäytynyt neuvotteluista ja syyttänyt Ruandaa kapinallisten avustamisesta, mutta on nyt sopinut Ruandan kanssa, että itäisen Kongon kapinointiin puututaan monikansallisilla joukoilla, joihin Afrikan unionikin on ilmaissut valmiutensa osallistua.

Kongossa toimii tämänhetkisistä YK-operaatioista suurin, parinkymmenentuhannen sotilaan ja poliisin vahvuinen MONUSCO, ja ainakin sen taisteluhelikopterit ovat osallistuneet taisteluihin hallituksen joukkojen puolella. M23 on uhannut kohdella YK-joukkoja vihollisina.

Mt. Stanleyllä tapaamani saksalaiset kertoivat törmänneensä amerikkalaisiin, joiden oli täytynyt siirtyä uuteen hotelliin taistelujen äänien käytyä rajan tuntumassa epämukavan voimakkaisiksi. Heidän hotellinsa oli ollut noin kymmenen kilometrin päässä Kongon rajasta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Uganda pystyy valvomaan rajojaan melko hyvin eikä täällä uskota, että kongolaiset sissit yrittäisivät käyttää Ugandan aluetta hyväkseen. Viitisensataa Kongon armeijan sotilasta oli kylläkin paennut kapinallisia Ugandan puolelle.