Uganda

Uganda ei ole aivan yhtä siistissä kunnossa kuin Ruanda, mutta se on silti aivan eri luokkaa kuin Kongo. Ugandan tiet ovat keskimäärin hyviä ja huonoimmillaankin melkein yhtä hyviä kuin Kongon parhaat. Ugandassa pärjää ilman voitelurahoja kuten Ruandassakin, eivätkä viranomaiset muutenkaan tunnu yhtä taipuvaisilta yksityisyrittäjyyteen kuin kongolaiset virkaveljensä. Tietulleja ei ole, ei virallisia eikä epävirallisia, eikä matkantekoa jatkuvasti katkaista puomeilla ja paperien tarkastamisilla. Epävirallisia käsin kirjoitettuja viisumeja ei ilmeisesti harrasteta, joskaan en voi varmaksi sanoa, koska tulin maahan lentäen ja maarajat ovat usein eri juttu. Maahantulijalta otettiin sormenjäljet, joten järjestyksen aste on siinäkin mielessä ihan toista kuin naapurimaassa. Noin muuten viisumi on Ugandalle ensisijaisesti pääsymaksun luonteinen tapa kerätä turisteilta rahaa.

Tuoksut, äänet ja värit ovat joka tapauksessa samantapaisia kaikissa kolmessa maassa, ihmiset ja kaupungit tutun oloisia. Loppujen lopuksi omituisin poikkeama aiempiin reissuihin nähden on se, että matkajärjestelyt sujuvat suunnitellusti. Paikallinen matkanjärjestäjä noudattaa sovittua kaavaa tarkasti ja kaikki tapahtuu hallitusti aikataulun mukaan.

Hotellini pääkaupungissa Kampalassa jätti toivomisen varaa, mutta sen varasinkin itse. Speke Hotel on nimetty kuulun brittiläisen tutkimusmatkailijan mukaan. Se on Ugandan vanhimpia hotelleja, perustettu 20-luvulla, ja sen sisustuksessa ja toimintatavoissa on pyritty säilyttämäään autenttisen kolonialistinen tunnelma, siinä erityisemmin onnistumatta. En esimerkiksi saanut The Timesiani silitettynä. En itse asiassa saanut sanomalehteä ollenkaan. Nykyään paikan omistavat intialaiset, kuten monen muunkin kunnianhimoisemman hotellin ja lomakohteen Ugandassa. Hotellin kahdessa ravintolassa ruoka on tolkuttoman kallista yleiseen hintatasoon nähden.

Kun seitsemänpäiväinen safarini alkoi, paljastui lisää eroja tämän ja viime matkan väliltä: auto on uusi ja ilmastointi toimii, kuljettajan ajotyyli on taloudellinen ja etenkin renkaita säästävä, luvat ja kuitit ovat virheettömiä. Mitään ongelmia ei ole, ellei lasketa omaa pöljäilyä - ensin unohdin lierihattuni lentokoneeseen ja sitten takkini hotelliin Kampalaan. Hatun hankin uuden ja matkanjärjestäjä hoiti takin minulle matkan varrelle toisen safarikuskin kyydissä.

Tämä on kai tavallaan pettymys. Kunnon seikkailuun kuuluu, että kaikki menee pieleen. Siinä suhteessa minut on hemmoteltu Kongossa pilalle.