Ziwan sarvikuonot

Sarvikuonoihin tutustutaan Ugandassa vähän samaan tapaan kuin gorilloihin, ei safariauton ikkunasta vaan jalkaisin. Neljäkymmenen puistonvartijan yksikkö vahtii sarvikuonoja vuorokauden ympäri ja seuraa niiden liikkeitä. Heillä on sarvikuonoja suojellakseen lupa ampua salametsästystä yrittävät. Ziwaan ei kuitenkaan ole kukaan vielä tullut sarvikuonoja kaatamaan.

Maastossa olevat vartijat ilmoittavat oppaana toimivalle puistonvartijalle, missä sarvikuonoja on, ja hän vie turistit paikalle. Meitä oli kolme, minun lisäkseni kaksi espanjalaista Mallorcalta. Heillä meni Suomi ja Islanti vähän sekaisin, mutta tiesivät Jari Litmasen.

Kolmekymmentä metriä lähemmäksi sarvikuonoja ei saa mennä. Leveähuulisarvikuono - toisin kuin pienempi suippohuulinen serkkunsa - ei ole luonnostaan aggressiivinen, mutta esimerkiksi meteliä säikkyessään tai poikastaan puolustaessaan sekin saattaa pistää rynnäköksi. Näin kerran Youtube-videon, jossa iso afrikanpuhveli koetti töniä sarvikuonoa. Tilanne päättyi siihen, että puhvelia vietiin kylki edellä kuin sarveen tarttunutta banaanilaatikkoa. Sekin on tyypillisesti 500-800 kilon elukka.

Viimeinen täysin luonnonvarainen leveähuulisarvikuono nähtiin Ugandassa 1983. 60-luvulla niitä oli vielä 300 ja lisäksi suippohuulisarvikuonoja oli 400, mutta 70-luvun levottomuuksien ja sodan aikana molemmat alalajit salametsästettiin sukupuuttoon. Salametsästäjät kaatavat sarvkuonoja edelleen muualla Afrikassa, pelkän sarven takia. Se myydään esimerkiksi kiinalaisille perinnelääkkeeksi, muu osa helposti lähemmäs kolmetonnisesta elävästä panssarivaunusta hylätään maastoon. Pisin mitattu etusarvi on ollut yli puolitoistametrinen.

Ugandassa yritetään nyt löytää keinoja sarvikuonokannan palauttamiseen. Vuonna 2002 sarvikuonoja varten perustettiin Ziwan suojelualue, ja kolme vuotta myöhemmin sinne tuotiin Keniasta neljä eläintä ja Floridan Walt Disney Animal Kingdomista lahjoitettiin kaksi lisää. Kaikki kolme pariskuntaa lisääntyivät pian, ja pääluku kasvoi yhdeksään ja sittemmin toiselle kymmenelle. Viimeisin syntyi tänä vuonna. Kaikilla on nimet; ensimmäinen Ziwassa syntyneistä on nimeltään Obama, koska sillä on kenialainen isä ja amerikkalainen äiti.

Ensimmäisenä näkemämme sarvikuono oli vanha emo, jolla oli pieni miniatyyrisarvikuono mukanaan. Varmaan jo yksistään riittävä syy pitää kiinni varoetäisyydestä. Rauhallisilta kuitenkin vaikuttivat, joten kuljimme perässä, kun ne etsiytyivät puiden varjoon nukkumaan päiväuniaan.

Tavallinen lehmä oli lyöttäytynyt yhteen yhden sarvikuonon kanssa ja liikkui sen kanssa kaksikkona, kun pieni sarvikuonolauma siirtyi väljässä jonossa kohti puiden varjoja.

En ollut aiemmin nähnyt sarvikuonoa, ellei lasketa Ngorongorossa ehkä ollutta suippohuulisarvikuonoa, josta kirjoitin blogissa muutama vuosi sitten. Vaikuttava ilmestys, valtavan kokoinen. Vauhtia voi olla 45 kilometriä tunnissa. Toivottavasti Ziwan ohjelman menestys jatkuu ja vakaaseen luonnonpopulaatioon tarvittava pääluku saadaan täyteen, jolloin sarvikuonot voidaan laskea elelemään isompiin kansallispuistoihin.