Mt. Stanley

Vuori on nimetty Henry Morton Stanleyn mukaan. Hän oli monimutkainen mies, jolla oli taipumus pistää toimeksi sillä aikaa kun muut suunnittelivat; hän etsi tohtori Livingstonen vuonna 1871 ja vei hänelle kallisarvoisia tarvikkeita, kun Lontoossa mietittiin, mahtaako Livingstone olla enää hengissäkään, kun hänestä ei ollut kuulunut kolmeen vuoteen mitään. Stanley ihaili Livingstonea, mutta heillä ei lopulta ollut juuri muuta yhteistä kuin tutkimusmatkailu. Siinä missä Livingstone kammoksui orjakauppaa ja suhtautui paikallisiin muutenkin positiivisesti, Stanley oli varsinainen kolonialismin henkilöitymä.

Mt. Stanley on Afrikan kolmanneksi korkein vuori Kilimanjaron ja Mt. Kenyan jälkeen. Se on vain 5109 metriä korkea, melkein 800 metriä matalampi kuin Kili, mutta vaativampi: alarinteet ovat soiset ja mutaiset, eikä huipulle pääse kuin kahden jäätikön yli. Nousu on monin paikoin jyrkempikin.

Ensimmäinen kiipeilypäivä oli kuuma ja hikinen, mutta ei kovin pitkä. Melkein jokaista nousua seurasi pieni lasku, sillä ylitimme tässä vaiheessa kaksi harjannetta ennen kuin matka jatkui laaksojen suunnassa ylöspäin. Kiipiminen ei käynyt reisien päälle, mutta välillä kuumuus söi voimia. Maasto oli korkeaa sademetsää. Eläimiä ei juuri näkynyt, tai sitten niitä ei vain ponnistellessa huomannut. Opas Herbert piti aikamoista vauhtia, ja painelimme melkein seitsemän kilometrin päivämatkan reilussa kahdessa ja puolessa tunnissa. Nousimme samalla 1600 metristä noin 2600 metriin.

Yöpaikkana oli kohtalaisen mukava mökki. Samaan paikkaan oli majoittunut neljä saksalaista, kolme naista ja yksi mies, jotka eivät olleet tulossa huipulle vaan kiersivät erästä vaellusreittiä. Mukavia tyyppejä, paljon nähneitä. Kanssani yhtä aikaa oli tulossa vuorelle kaksi flaamia, Peter ja Johan, hekin kokeneita reissumiehiä. Ensimmäinen ilta meni matkajuttuja vaihtaessa. Peter oli kovakuntoinen reissaaja, joka oli ollut Stanleyllä kerran aiemminkin ja joutunut jättämään leikin kesken vuoristotaudin oireiden takia. Johan puolestaan oli isokokoinen juristi, jolla Peter arveli olevan suuria vaikeuksia pysyä mukana menon koventuessa.

Olin saanut oppaan, kokin, kantajat ja kiipeilyluvan Rwenzori Mountaineering Servicen kautta. Asioista sovittaessa kantajia oli kolme ja kokki oli yksi henkilö; matkan lopussa totesin, että kantajat olivat lisääntyneet kahdeksaan ja kokkikin oli tuplaantunut. Samoin kävi muutama vuosi sitten Kilimanjarolla, mutta kantajat eivät olleet siellä aivan näin kovia lisääntymään, neljä vain muuttui viideksi.

Pyysin opastani Herbertiä opettamaan minulle vähän paikallista kieltä, jota puhutaan Ruwenzorin alueella. Kielen nimi on lhukonjo.

hei = kuthi
huomenta = wachire (lausutaan jotakuinkin wauatshire)
hyvää iltapäivää = wasibire
kiitos = wasinje (j lausutaan dz kuten englannissa)
hyvästi = buchayi (ch lausutaan tsh kuten englannissa)
hyvä = chuwene
paha = chibe