Poikkesin laivalta päästyäni hotellilla, joka sijaitsi Elefantine-saarella keskellä Niiliä ja jonne oli kymmenen minuutin välein kulkeva veneyhteys. Saarella on elänyt muinoin juutalaisyhteisö, ja heidänkin kerrotaan säilyttäneen liitonarkkua, ennen kuin se jatkoi matkaansa Etiopiaan.
Egyptiläinen matkanjärjestäjä, joka järkkäsi minulle oppaan ja auton Egyptin arkeologisia kohteita varten, varasi myös hotellit. Hoidin tämän osuuden loppuun vasta Etiopiasta käsin enkä enää siinä vaiheessa jaksanut kauheasti miettiä majoituksen yksityiskohtia. Protestoin ensin, kun matkanjärjestäjän tarjouksessa puhuttiin viiden tähden hotelleista, mutta he sanoivat, että ne ovat eurooppalaisella mittapuulla kolmen tai enintään neljän tähden hotelleja ja etteivät he suostu laittamaan ketään sitä huonompiin hotelleihin.
Elefantine-saaren Mövenpick olikin komea hotelli, mutta ei silti eurooppalaisittain varsinainen luksuskohde. Useimpiin aiempiin tämän matkan yöpaikkoihin verrattuna se oli kuitenkin eri maailmasta, ja Wadi Halfan ja laivan jälkeen mukavuus ei haitannut. Hotelli oli valtavan kokoinen, mutta siellä oli lisäkseni ehkä kaksi tai kolme vierasta, ja aina syömisen jälkeen seurasi jännitysnäytelmä, kauanko hotellihenkilökunnalta tällä kertaa kestää löytää vaihtorahaa.
Iltapäivään sisältyi jo ensimmäinen arkeologinen kohde, Agilkian temppelisaari, jolla oli muiden muassa Isiksen temppeli. Kuten monet muutkin arkeologiset kohteet Egyptissä, Agilkian temppelit ovat alun perin olleet muualla, tässä tapauksessa Filaen saarella, ja siirretty sitten patojen synnyttämien tulvien alta uuteen paikkaan korkeammalla. Siirtotyö on tehty Unescon tuella ja suurella pieteetillä, mitään ei huomaisi ellei tietäisi.
Isiksen temppeli oli massiivisen kokoinen ja täynnä hienoja kaiverruksia ja korkokuvia. Ainakin yhden temppeleistä oli rakennuttanut keisari Trajanus ja päätemppeliä oli laajennuttanut Diocletianus, joten Rooman vallan aikana näillä seuduin on harjoitettu jonkinasteista ekumeniaa. Filaen saarella palvottiin vanhoja jumalia vielä kauan sen jälkeen, kun roomalaiset olivat tehneet alueesta kristityn. Vasta Justinianus teki lopun vanhoista tavoista vuonna 535.
Totesin, että tämänkertainen oppaani puhui ja ymmärsi englantia aika hyvin. Kaikesta hänen sanomastaan en saanut selvää, koska hänellä oli voimakas egyptiläinen korostus, eikä hänkään aina ymmärtänyt, mitä yritin tiedustella, mutta kaikkiaan kommunikointi oli helpompaa kuin yhdenkään aiemman oppaan kanssa tällä matkalla. Sudanissa autokuskini ei puhunut englantia kuin muutaman hassun sanan, ja Etiopiassakin oli välillä melkoisia vaikeuksia.
Egyptiläinen matkanjärjestäjä, joka järkkäsi minulle oppaan ja auton Egyptin arkeologisia kohteita varten, varasi myös hotellit. Hoidin tämän osuuden loppuun vasta Etiopiasta käsin enkä enää siinä vaiheessa jaksanut kauheasti miettiä majoituksen yksityiskohtia. Protestoin ensin, kun matkanjärjestäjän tarjouksessa puhuttiin viiden tähden hotelleista, mutta he sanoivat, että ne ovat eurooppalaisella mittapuulla kolmen tai enintään neljän tähden hotelleja ja etteivät he suostu laittamaan ketään sitä huonompiin hotelleihin.
Elefantine-saaren Mövenpick olikin komea hotelli, mutta ei silti eurooppalaisittain varsinainen luksuskohde. Useimpiin aiempiin tämän matkan yöpaikkoihin verrattuna se oli kuitenkin eri maailmasta, ja Wadi Halfan ja laivan jälkeen mukavuus ei haitannut. Hotelli oli valtavan kokoinen, mutta siellä oli lisäkseni ehkä kaksi tai kolme vierasta, ja aina syömisen jälkeen seurasi jännitysnäytelmä, kauanko hotellihenkilökunnalta tällä kertaa kestää löytää vaihtorahaa.
Iltapäivään sisältyi jo ensimmäinen arkeologinen kohde, Agilkian temppelisaari, jolla oli muiden muassa Isiksen temppeli. Kuten monet muutkin arkeologiset kohteet Egyptissä, Agilkian temppelit ovat alun perin olleet muualla, tässä tapauksessa Filaen saarella, ja siirretty sitten patojen synnyttämien tulvien alta uuteen paikkaan korkeammalla. Siirtotyö on tehty Unescon tuella ja suurella pieteetillä, mitään ei huomaisi ellei tietäisi.
Isiksen temppeli oli massiivisen kokoinen ja täynnä hienoja kaiverruksia ja korkokuvia. Ainakin yhden temppeleistä oli rakennuttanut keisari Trajanus ja päätemppeliä oli laajennuttanut Diocletianus, joten Rooman vallan aikana näillä seuduin on harjoitettu jonkinasteista ekumeniaa. Filaen saarella palvottiin vanhoja jumalia vielä kauan sen jälkeen, kun roomalaiset olivat tehneet alueesta kristityn. Vasta Justinianus teki lopun vanhoista tavoista vuonna 535.
Totesin, että tämänkertainen oppaani puhui ja ymmärsi englantia aika hyvin. Kaikesta hänen sanomastaan en saanut selvää, koska hänellä oli voimakas egyptiläinen korostus, eikä hänkään aina ymmärtänyt, mitä yritin tiedustella, mutta kaikkiaan kommunikointi oli helpompaa kuin yhdenkään aiemman oppaan kanssa tällä matkalla. Sudanissa autokuskini ei puhunut englantia kuin muutaman hassun sanan, ja Etiopiassakin oli välillä melkoisia vaikeuksia.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti