Acropole järjestää joka perjantai kiertoajelun, joka tulee halvaksi, jos lähtijöitä on monta, kuten yleensä on. Nyt meitä oli vain kaksi, mutta pyörähdys oli silti halvempi kuin matkanjärjestäjien tarjoamat. Huonompi puoli oli se, että ramadanin takia kaikki museot olivat kiinni. Khartoumin-käynnin kohokohdaksi mainitaan usein dervissien hurja tanssi, mutta paaston takia sitäkään ei nyt järjestetty. Näimme kuitenkin kohdan, jossa Ugandasta tuleva Valkoinen Niili ja Etiopiasta tuleva Sininen Niili yhdistyvät varsinaiseksi Niiliksi, sekä Kitchenerin tykkiveneet ja mahdin hautakammion, jotka liittyvät 1800-luvun lopun käännekohtiin Sudanin historiassa.
Sudan oli 1880-luvun alkaessa muodollisesti Egyptin hallinnassa, ja Egypti puolestaan oli yhtä muodollisesti osa Turkkia.
Sudanissa käynnistyi islamistinen kapina, jota johti Muhammad Ahmad. Hän julisti olevansa mahdi, muslimien odottama messiaaninen hahmo. Egyptin kediivi eli Turkin sulttaanin käskynhaltija lähetti armeijan kukistamaan kapinaa brittieversti Hicksin johdolla, mutta mahdin ryysyläissotajoukko tuhosi sen ja sai haltuunsa suuren määrän nykyaikaisia kivääreitä ja muutaman tykinkin.
Iso-Britannia ei katastrofin jälkeen uskonut, että Egypti pystyisi taltuttamaan mahdin omin voimin mutta ei toisaalta halunnut lähettää omia joukkojaan Sudaniin. Toisaalta ei haluttu ojentaa Sudania mahdille täysin ilmaiseksikaan. Sopivaksi eleeksi keksittiin Charles Gordon, joka oli aiemmin taistellut orjakauppaa vastaan Sudanissa ja saanut lisänimen Kiinan-Gordon kunnostauduttuaan Taiping-kapinan tukahduttamisessa. Egyptin kediiville ilmoitettiin, että hänen on syytä nimittää Gordon Sudanin kenraalikuvernööriksi ja että Gordonin tehtävänä olisi evakuoida länsimaalaiset ja egyptiläiset Khartoumista.
Gordon oli kristillinen fanaatikko, jolla oli taipumus viis veisata esimiesten käskyistä. Saarrettuaan Khartoumin mahdi tarjosi Gordonille ja muille länsimaalaisille mahdollisuutta poistua vapaasti mutta vaati, että egyptiläisten on jäätävä kaupunkiin.
Gordon kieltäytyi lähtemästä. Hän arveli voivansa kiristää brittihallituksen lähettämään avustusjoukkoja, koska suuri yleisö seurasi Englannissa tilanteen kehittymistä ja jännitti Gordonin ja imperiumin kunnian puolesta. Lopulta avustusretkikunta lähetettiinkin, mutta kun se ehti Khartoumin lähistölle, kaupunki oli vallattu kahta päivää aikaisemmin ja Gordon oli surmattu, vaikka mahdi oli erikseen määrännyt hänet säästettäväksi. Myöhästyneet avustajat eivät pystyneet karkottamaan mahdisteja.
Elokuvassa Khartoum (1966) Gordonia esittää Charlton Heston ja mahdia Laurence Olivier. Gordon kuvataan vähemmän kiihkomielisenä kuin mitä hän todennäköisesti oikeasti oli, mutta elokuva antaa kohtalaisen osuvan kuvan poliittisista pohdinnoista tapahtumien taustalla.
Mahdilla oli suuria suunnitelmia koko islamilaisen maailman valtaamisesta ja enemmästäkin, mutta hän kuoli vain puolisen vuotta Gordonin jälkeen. Kapina ei tähän heti luhistunut, mutta se menetti vauhtinsa eikä enää merkittävästi laajentunut. Mahdin seuraaja pysyi vallassa vielä toistakymmentä vuotta.
Britit pääsivät lopulta kostamaan Gordonin puolesta 1898, kun Sudanista muiden Afrikan maiden tapaan tehtiin siirtomaa. Kitchener tuhosi mahdistien armeijan perusteellisesti Omdurmanin taistelussa, ja kun Khartoum oli vallattu takaisin, hän hävitytti Mahdin hautakammion ja sen moskeijan maantasalle. Mahdismi haluttiin kitkeä kokonaan, mutta myös kostonhalu vaikutti toimenpiteiden jyrkkyyteen. Kitchener poltatti haudassa olleet mahdin luut ja heitätti tuhkat Niiliin, mutta kerrotaan, että hän säilytti kallon itsellään ja aikoi käyttää sitä mustepullona ennen kuin hänen esimiehensä puuttuivat asiaan. Kallon lopullisesta kohtalosta ei ole varmaa tietoa, se ehkä haudattiin merkitsemättömään paikkaan Wadi Halfan lähistölle.
Kitchenerin sotaretkeen sisältyi myös brittiarmeijan viimeinen ratsuväen peitsirynnäkkö. Siihen otti osaa nuori Winston Churchill, joka käytännöllisenä miehenä laittoi hyökkäyksen alettua sapelinsa pois ja käytti Mauser-pistooliaan.
Kitchener tuki hyökkäystään Niililtä käsin tykkiveneillä, ja kaksi niistä on edelleen Khartoumissa. Molemmat ovat kuivalla maalla. Toinen on osa muistomerkkiä, johon kuuluu pätkä mahdistien käyttämiä ampuma-asemia jokivarressa, ja siitä on jäljellä pelkkä pohja ja siipirattaiden suojukset. Toinen toimii Blue Nile Sailing Clubin varastona, ja siinä on vielä tykkikin etukannella.
Mahdin moskeija ja hauta on rakennettu uudelleen. Hautana toimiva sivurakennus on sudanilaisille tärkeä rukoilupaikka eikä sinne päästetä ei-islamilaisia, mutta ulkopuolelta näki sen verran, että tilan keskellä oli iso sarkofagi. Se lienee tyhjää täynnä.
Sivumennen sanoen kaupunkikierroksemme autokuski mainitsi vastanneensa huutoon, kun Saddam Hussein aikanaan kutsui kaikkia arabeja liittymään taisteluun Iranin persialaisia vastaan. Hän taisteli Iranin ja Irakin sodassa kaksi ja puoli vuotta T-55-kalustolla. Totesi kokemuksistaan vain, että sota on aika hullua touhua.
Kaupunkiin tutustumisen jälkeen George järjesti saman kuskin viemään minut Mygoman orpokotiin. Huomasin ennen matkaa, että Stuffyourrucksack.org oli muuttunut eikä siellä enää ollut alueellisesti järjestettyjä listoja orpokodeista ja muista vastaavista kohteista. Löysin Mygoman sitten netistä haeskelemalla. En kuitenkaan ollut löytänyt minkäänlaisia yhteystietoja, joten ajoimme sitten kylmästi käymään. Meille näytettiin paikkoja - Mygomassa on kolmisensataa 0-4-vuotiasta lasta - minkä jälkeen kuljettaja selvitti, mitä tarvikkeita heillä eniten tarvittiin. Kunnollisista vaipoista ja injektioruiskuista oli eniten pulaa, joten kävimme hakemassa niitä apteekki-kemikaliosta. Myyjä antoi ison alennuksen, kun kuuli, minne erikoinen tarvikekasamme oli menossa.
Olin ottanut Suomesta mukaan pari englanniksi käännettyä muumiromaania orpokotia varten. Kun vanhimmat lapset siellä olivat vain nelivuotiaita eikä englanninkieliselle kirjallisuudelle kuulemma ollut oikein kysyntää, lahjoitin kirjat Acropolen kirjastoon, joka on matkalaisten käytettävissä.
Sudan oli 1880-luvun alkaessa muodollisesti Egyptin hallinnassa, ja Egypti puolestaan oli yhtä muodollisesti osa Turkkia.
Sudanissa käynnistyi islamistinen kapina, jota johti Muhammad Ahmad. Hän julisti olevansa mahdi, muslimien odottama messiaaninen hahmo. Egyptin kediivi eli Turkin sulttaanin käskynhaltija lähetti armeijan kukistamaan kapinaa brittieversti Hicksin johdolla, mutta mahdin ryysyläissotajoukko tuhosi sen ja sai haltuunsa suuren määrän nykyaikaisia kivääreitä ja muutaman tykinkin.
Iso-Britannia ei katastrofin jälkeen uskonut, että Egypti pystyisi taltuttamaan mahdin omin voimin mutta ei toisaalta halunnut lähettää omia joukkojaan Sudaniin. Toisaalta ei haluttu ojentaa Sudania mahdille täysin ilmaiseksikaan. Sopivaksi eleeksi keksittiin Charles Gordon, joka oli aiemmin taistellut orjakauppaa vastaan Sudanissa ja saanut lisänimen Kiinan-Gordon kunnostauduttuaan Taiping-kapinan tukahduttamisessa. Egyptin kediiville ilmoitettiin, että hänen on syytä nimittää Gordon Sudanin kenraalikuvernööriksi ja että Gordonin tehtävänä olisi evakuoida länsimaalaiset ja egyptiläiset Khartoumista.
Gordon oli kristillinen fanaatikko, jolla oli taipumus viis veisata esimiesten käskyistä. Saarrettuaan Khartoumin mahdi tarjosi Gordonille ja muille länsimaalaisille mahdollisuutta poistua vapaasti mutta vaati, että egyptiläisten on jäätävä kaupunkiin.
Gordon kieltäytyi lähtemästä. Hän arveli voivansa kiristää brittihallituksen lähettämään avustusjoukkoja, koska suuri yleisö seurasi Englannissa tilanteen kehittymistä ja jännitti Gordonin ja imperiumin kunnian puolesta. Lopulta avustusretkikunta lähetettiinkin, mutta kun se ehti Khartoumin lähistölle, kaupunki oli vallattu kahta päivää aikaisemmin ja Gordon oli surmattu, vaikka mahdi oli erikseen määrännyt hänet säästettäväksi. Myöhästyneet avustajat eivät pystyneet karkottamaan mahdisteja.
Elokuvassa Khartoum (1966) Gordonia esittää Charlton Heston ja mahdia Laurence Olivier. Gordon kuvataan vähemmän kiihkomielisenä kuin mitä hän todennäköisesti oikeasti oli, mutta elokuva antaa kohtalaisen osuvan kuvan poliittisista pohdinnoista tapahtumien taustalla.
Mahdilla oli suuria suunnitelmia koko islamilaisen maailman valtaamisesta ja enemmästäkin, mutta hän kuoli vain puolisen vuotta Gordonin jälkeen. Kapina ei tähän heti luhistunut, mutta se menetti vauhtinsa eikä enää merkittävästi laajentunut. Mahdin seuraaja pysyi vallassa vielä toistakymmentä vuotta.
Britit pääsivät lopulta kostamaan Gordonin puolesta 1898, kun Sudanista muiden Afrikan maiden tapaan tehtiin siirtomaa. Kitchener tuhosi mahdistien armeijan perusteellisesti Omdurmanin taistelussa, ja kun Khartoum oli vallattu takaisin, hän hävitytti Mahdin hautakammion ja sen moskeijan maantasalle. Mahdismi haluttiin kitkeä kokonaan, mutta myös kostonhalu vaikutti toimenpiteiden jyrkkyyteen. Kitchener poltatti haudassa olleet mahdin luut ja heitätti tuhkat Niiliin, mutta kerrotaan, että hän säilytti kallon itsellään ja aikoi käyttää sitä mustepullona ennen kuin hänen esimiehensä puuttuivat asiaan. Kallon lopullisesta kohtalosta ei ole varmaa tietoa, se ehkä haudattiin merkitsemättömään paikkaan Wadi Halfan lähistölle.
Kitchenerin sotaretkeen sisältyi myös brittiarmeijan viimeinen ratsuväen peitsirynnäkkö. Siihen otti osaa nuori Winston Churchill, joka käytännöllisenä miehenä laittoi hyökkäyksen alettua sapelinsa pois ja käytti Mauser-pistooliaan.
Kitchener tuki hyökkäystään Niililtä käsin tykkiveneillä, ja kaksi niistä on edelleen Khartoumissa. Molemmat ovat kuivalla maalla. Toinen on osa muistomerkkiä, johon kuuluu pätkä mahdistien käyttämiä ampuma-asemia jokivarressa, ja siitä on jäljellä pelkkä pohja ja siipirattaiden suojukset. Toinen toimii Blue Nile Sailing Clubin varastona, ja siinä on vielä tykkikin etukannella.
Mahdin moskeija ja hauta on rakennettu uudelleen. Hautana toimiva sivurakennus on sudanilaisille tärkeä rukoilupaikka eikä sinne päästetä ei-islamilaisia, mutta ulkopuolelta näki sen verran, että tilan keskellä oli iso sarkofagi. Se lienee tyhjää täynnä.
Sivumennen sanoen kaupunkikierroksemme autokuski mainitsi vastanneensa huutoon, kun Saddam Hussein aikanaan kutsui kaikkia arabeja liittymään taisteluun Iranin persialaisia vastaan. Hän taisteli Iranin ja Irakin sodassa kaksi ja puoli vuotta T-55-kalustolla. Totesi kokemuksistaan vain, että sota on aika hullua touhua.
Kaupunkiin tutustumisen jälkeen George järjesti saman kuskin viemään minut Mygoman orpokotiin. Huomasin ennen matkaa, että Stuffyourrucksack.org oli muuttunut eikä siellä enää ollut alueellisesti järjestettyjä listoja orpokodeista ja muista vastaavista kohteista. Löysin Mygoman sitten netistä haeskelemalla. En kuitenkaan ollut löytänyt minkäänlaisia yhteystietoja, joten ajoimme sitten kylmästi käymään. Meille näytettiin paikkoja - Mygomassa on kolmisensataa 0-4-vuotiasta lasta - minkä jälkeen kuljettaja selvitti, mitä tarvikkeita heillä eniten tarvittiin. Kunnollisista vaipoista ja injektioruiskuista oli eniten pulaa, joten kävimme hakemassa niitä apteekki-kemikaliosta. Myyjä antoi ison alennuksen, kun kuuli, minne erikoinen tarvikekasamme oli menossa.
Olin ottanut Suomesta mukaan pari englanniksi käännettyä muumiromaania orpokotia varten. Kun vanhimmat lapset siellä olivat vain nelivuotiaita eikä englanninkieliselle kirjallisuudelle kuulemma ollut oikein kysyntää, lahjoitin kirjat Acropolen kirjastoon, joka on matkalaisten käytettävissä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti