Khartoumiin tulevilla pääteillä oli tarkastuspisteitä melkein Kongon tyyliin, mutta poliisit eivät odottaneet lahjuksia. Oppaalla oli valmiina nippu tulosteita, joissa oli nimeni, passinumeroni ja matkaan liittyviä tietoja, ja hän antoi joka tarkastuspisteessä poliisille yhden. Muuta ei tarvittu, ja matka jatkui aina hyvin nopeasti.
Yövyin Khartoumissa hotelli Acropolessa, jota pyörittää kolme kreikkalaista veljestä. Kirjoittelin etukäteen johtaja George Pagoulatoksen kanssa, ja hän luuli minua ensin tytöksi, koska Kari on Saksassa ja Norjassa naisen nimi.
Veljesten vahempien perustama hotelli on kaupungin vanhimpia, ja George itsekin on syntynyt Sudanissa. Paikka on avustustyöntekijöiden ja muiden Sudanissa toimivien länsimaalaisten suosiossa, sillä Acropole on kotoisa. Jääkaapissa on jatkuvasti limsaa, josta ei laskuteta erikseen, nettiyhteys on erinomainen ja ilmainen, seisovasta pöydästä tarjottavat ateriat ovat sopiva yhdistelmä paikallista makua ja tuttua länsimaista. Lisäksi kreikkalaiset ovat hyviä järjestämään asioita ja tekevät sen mielellään: heillä on paljon kontakteja ja he tietävät, mitä mistäkin kannattaa kysyä.
Acropolen rento tunnelma saattoi muokata käsitystäni Khartoumista myönteisemmäksi kuin se muuten olisi ollut, mutta pidin joka tapauksessa kaupungista. Olin pelännyt Sudanin olevan yhtä tiukkapipoinen kuin Iran, mutta pelko oli turha. Iranissa on ulkomaalaisiakin naisia koskeva yleinen huivipakko, jota uskonnollinen poliisi - ja tavallinenkin - valvoo. Sudanissa on vain musliminaisia koskeva huivipakko, eikä siitäkään pidetä tiukasti kiinni. Yleinen meininki oli raukea, eikä meihin harvoihin valkonaamoihin kiinnitetty juurikaan huomiota.
Yövyin Khartoumissa hotelli Acropolessa, jota pyörittää kolme kreikkalaista veljestä. Kirjoittelin etukäteen johtaja George Pagoulatoksen kanssa, ja hän luuli minua ensin tytöksi, koska Kari on Saksassa ja Norjassa naisen nimi.
Veljesten vahempien perustama hotelli on kaupungin vanhimpia, ja George itsekin on syntynyt Sudanissa. Paikka on avustustyöntekijöiden ja muiden Sudanissa toimivien länsimaalaisten suosiossa, sillä Acropole on kotoisa. Jääkaapissa on jatkuvasti limsaa, josta ei laskuteta erikseen, nettiyhteys on erinomainen ja ilmainen, seisovasta pöydästä tarjottavat ateriat ovat sopiva yhdistelmä paikallista makua ja tuttua länsimaista. Lisäksi kreikkalaiset ovat hyviä järjestämään asioita ja tekevät sen mielellään: heillä on paljon kontakteja ja he tietävät, mitä mistäkin kannattaa kysyä.
Acropolen rento tunnelma saattoi muokata käsitystäni Khartoumista myönteisemmäksi kuin se muuten olisi ollut, mutta pidin joka tapauksessa kaupungista. Olin pelännyt Sudanin olevan yhtä tiukkapipoinen kuin Iran, mutta pelko oli turha. Iranissa on ulkomaalaisiakin naisia koskeva yleinen huivipakko, jota uskonnollinen poliisi - ja tavallinenkin - valvoo. Sudanissa on vain musliminaisia koskeva huivipakko, eikä siitäkään pidetä tiukasti kiinni. Yleinen meininki oli raukea, eikä meihin harvoihin valkonaamoihin kiinnitetty juurikaan huomiota.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti