Kaukaa katsoen ei tajua, kuinka isoista kivistä Gizan suuri pyramidi on rakennettu. Alimmat kalkkikivikerrokset ovat melkein miehen korkuisia, ja isoimmat seinälohkareet ovat lähemmäs kymmentonnisia.
Pyramidi rakennettiin noin 4500 vuotta sitten. Rakennuttaja oli faarao Khufu, joka tunnetaan lännessä helleenisellä nimellään Kheops.
Valmiina pyramidi oli 146,5 metriä korkea ja se oli päällystetty kiillotetuilla valkoisilla kalkkikivitiilillä, jotka oli sovitettu yhteen niin mystisen saumattomasti, että vastaava tarkkuus olisi nykyvälineilläkin mestarillista. Huippu oli ilmeisesti kullattu - oppaat sanovat mielellään, että se oli umpikultaa, mutta se on aika epätodennäköistä, sillä jo kuutiometri kultaa painaa 20 tonnia. Nykyään huippu on tasainen ja kahdeksan metriä alempana kuin alun perin. Ulkoseinien päällyste on melkein kokonaan kadonnut, ja näkyvissä ovat kiillottamattomista vaaleanruskeista kalkkikivilohkareista rakennetut porrasseinät.
Alkuperäinen sisäänkäynti oli 17 metrin korkeudessa pyramidin kyljessä, ja sen luota lähti alaspäin viettävä tunneli. Nykyään pyramidiin mennään haudanryöstäjien tunneliksi sanotusta aukosta, jonka yritteliäät rosvot kaivoivat 1200 vuotta sitten oikean sisäänkäynnin alapuolelle. Tätä karkeaa kulkureittiä jatkuu kolmisenkymmentä metriä, kunnes se kohtaa ylöspäin johtavan käytävän, jolle myös alkuperäinen sisäänkäynti vie. Kaksi metriä leveä käytävä nousee 26 asteen kulmassa, ja siksi sen lattia ei ole aivan sileää kiveä vaan noin puolen metrin välein on puinen puola.
Kun tulin, pyramidin lipuntarkastajat istuivat varjossa audanryöstäjien tunnelin suulla, mutta muuten paikka oli tyhjä. Sisällä ei ollut lisäkseni ainoatakaan turistia.
Käytävän korkeus pystysuoraan mitattuna oli vain 120 senttiä, joten jouduin kumartumaan melkein kaksinkerroin, että mahduin kulkemaan. Sisällä ei ollut yhtä kuuma kuin ulkona, mutta ilma oli paksua ja täysin liikkumatonta.
Ahdasta tunnelia tuntui jatkuvan mahdottoman kauan, se on nelisenkymmentä metriä pitkä. Sitten se avartui äkkiä suurena galleriana tunnetuksi käytäväksi, joka nousi edelleen samassa kulmassa kuin tunneli mutta oli yli kahdeksan metriä korkea. Se oli lähes viisikymmentä metriä pitkä.
Suuri galleria päättyi tasanteeseen ja lyhyeen käytävään, jonka päässä oli faaraon hautakammio. Kammio oli viisi metriä leveä, kymmenen metriä syvä ja vajaa kuusi metriä korkea, ja sen ainoa sisustus oli faaraon kanneton graniittisarkofagi. Seinät eivät olleet enää kalkkikiveä vaan punaista graniittia. Hautakammiota ympäröivä pyramidin ydin on tehty 40-50 tonnin graniittijärkäleistä, jotka on tuotu Assuanista 900 kilometrin päästä.
Haudassa vallitsi täydellinen hiljaisuus, jonka tajusin vasta, kun hengitykseni tasaantui kiipeämisen jäljiltä. Massan tuntu oli valtava. Pyramidissa on kaikkiaan 2,5 miljoonaa kivenlohkaretta, jotka painavat yhteensä 6,5 miljoonaa tonnia. Kaikki seinät ovat täysin sileitä, missään ei ole ensimmäistäkään kaiverrusta tai kohokuvaa. Jonkinlaisesta ilmanvaihdosta huolimatta tuntui siltä, että happea olisi saanut olla enemmän.
Sain ihmetellä Khufun hautaa yksikseni pitkän aikaa. Vasta, kun lähdin takaisin alas, törmäsin turistipariskuntaan, joka oli juuri tulossa galleriaa ylös. Milloin tahansa muulloin paikka olisi ollut täynnä väkeä, ja kaksisuuntainen liikenne gallerian jälkeisessä tunnelissa olisi epäilemättä ollut hankalaa ja kenties hieman vaarallistakin. Kheopsin pyramidi on maailman seitsemästä ihmeestä ainoa jäljellä oleva, ja tuntui hyvin kummalliselta olla sen sydämessä yksin.
Pyramidi rakennettiin noin 4500 vuotta sitten. Rakennuttaja oli faarao Khufu, joka tunnetaan lännessä helleenisellä nimellään Kheops.
Valmiina pyramidi oli 146,5 metriä korkea ja se oli päällystetty kiillotetuilla valkoisilla kalkkikivitiilillä, jotka oli sovitettu yhteen niin mystisen saumattomasti, että vastaava tarkkuus olisi nykyvälineilläkin mestarillista. Huippu oli ilmeisesti kullattu - oppaat sanovat mielellään, että se oli umpikultaa, mutta se on aika epätodennäköistä, sillä jo kuutiometri kultaa painaa 20 tonnia. Nykyään huippu on tasainen ja kahdeksan metriä alempana kuin alun perin. Ulkoseinien päällyste on melkein kokonaan kadonnut, ja näkyvissä ovat kiillottamattomista vaaleanruskeista kalkkikivilohkareista rakennetut porrasseinät.
Alkuperäinen sisäänkäynti oli 17 metrin korkeudessa pyramidin kyljessä, ja sen luota lähti alaspäin viettävä tunneli. Nykyään pyramidiin mennään haudanryöstäjien tunneliksi sanotusta aukosta, jonka yritteliäät rosvot kaivoivat 1200 vuotta sitten oikean sisäänkäynnin alapuolelle. Tätä karkeaa kulkureittiä jatkuu kolmisenkymmentä metriä, kunnes se kohtaa ylöspäin johtavan käytävän, jolle myös alkuperäinen sisäänkäynti vie. Kaksi metriä leveä käytävä nousee 26 asteen kulmassa, ja siksi sen lattia ei ole aivan sileää kiveä vaan noin puolen metrin välein on puinen puola.
Kun tulin, pyramidin lipuntarkastajat istuivat varjossa audanryöstäjien tunnelin suulla, mutta muuten paikka oli tyhjä. Sisällä ei ollut lisäkseni ainoatakaan turistia.
Käytävän korkeus pystysuoraan mitattuna oli vain 120 senttiä, joten jouduin kumartumaan melkein kaksinkerroin, että mahduin kulkemaan. Sisällä ei ollut yhtä kuuma kuin ulkona, mutta ilma oli paksua ja täysin liikkumatonta.
Ahdasta tunnelia tuntui jatkuvan mahdottoman kauan, se on nelisenkymmentä metriä pitkä. Sitten se avartui äkkiä suurena galleriana tunnetuksi käytäväksi, joka nousi edelleen samassa kulmassa kuin tunneli mutta oli yli kahdeksan metriä korkea. Se oli lähes viisikymmentä metriä pitkä.
Suuri galleria päättyi tasanteeseen ja lyhyeen käytävään, jonka päässä oli faaraon hautakammio. Kammio oli viisi metriä leveä, kymmenen metriä syvä ja vajaa kuusi metriä korkea, ja sen ainoa sisustus oli faaraon kanneton graniittisarkofagi. Seinät eivät olleet enää kalkkikiveä vaan punaista graniittia. Hautakammiota ympäröivä pyramidin ydin on tehty 40-50 tonnin graniittijärkäleistä, jotka on tuotu Assuanista 900 kilometrin päästä.
Haudassa vallitsi täydellinen hiljaisuus, jonka tajusin vasta, kun hengitykseni tasaantui kiipeämisen jäljiltä. Massan tuntu oli valtava. Pyramidissa on kaikkiaan 2,5 miljoonaa kivenlohkaretta, jotka painavat yhteensä 6,5 miljoonaa tonnia. Kaikki seinät ovat täysin sileitä, missään ei ole ensimmäistäkään kaiverrusta tai kohokuvaa. Jonkinlaisesta ilmanvaihdosta huolimatta tuntui siltä, että happea olisi saanut olla enemmän.
Sain ihmetellä Khufun hautaa yksikseni pitkän aikaa. Vasta, kun lähdin takaisin alas, törmäsin turistipariskuntaan, joka oli juuri tulossa galleriaa ylös. Milloin tahansa muulloin paikka olisi ollut täynnä väkeä, ja kaksisuuntainen liikenne gallerian jälkeisessä tunnelissa olisi epäilemättä ollut hankalaa ja kenties hieman vaarallistakin. Kheopsin pyramidi on maailman seitsemästä ihmeestä ainoa jäljellä oleva, ja tuntui hyvin kummalliselta olla sen sydämessä yksin.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti