Tutankhamonin hauta Kuninkaiden laaksossa Luxorissa on kovin pieni. Faarao kuoli vain noin 19-vuotiaana ja ilmeisesti yllättäen, ja kun hautaan piti päästä 70 päivän kuluessa kuolemasta - tai nopeamminkin, jos seuraajalla oli kiire varmistaa asemansa - hänet työnnettiin kammioon, joka oli ehkä suunniteltu jollekulle vähemmän jalosukuiselle. Kiire on tullut sikälikin, että vain itse hautakammio koristeltiin seinäkaiverruksin ja maalauksin, kun muissa faaraoiden haudoissa kaikkien huoneiden ja käytävien sisäseinät ja -katot ovat täynnä kuvitusta.
Kuolemanjälkeiselle matkalle mukaan annettavia arvoesineitä ja tarvikkeita ei sentään tarvinnut tehdä siinä vaiheessa tyhjästä, joten haudasta löytyi melkoinen aarre, kun Howard Carter löysi haudan 1922. Osa tavarasta oli ryövätty tai muuten vain siirretty jonkun toisen kammioon mahdollisesti pian Tutankhamonin hautauksen jälkeen, mutta itse hautakammio oli jätetty koskemattomaksi ja se oli myöhemminkin säästynyt rosvoilta, koska sen sisäänkäynnin päälle oli kasattu tai vyörynyt ylimääräistä kiveä. Lähes kaikki muut Kuninkaiden laakson haudat putsattiin kauan ennen arkeologien tutkimuksia.
Nyttemmin yli 3300 vuoden kypsän iän saavuttaneen Tutankhamonin kuolemansyystä ei ole yksimielisyyttä. Aiemmin uskottiin, että hänet murhattiin; sittemmin on arveltu hänen kuolleen sirppisoluanemiaan taikka tulehtuneen polvivamman, malarian ja sukurutsan aiheuttamien kehitysvammojen yhteisvaikutuksesta. Tutankhamon oli todennäköisesti Ekhnatonin ja hänen sisarensa poika, hän meni itse naimisiin sisarpuolensa kanssa, Ekhnatonin isä Amenhotep oli muiden muassa nainut kaksi tytärtään eikä lähisukulaisten naiminen ollut epätavallista aiemminkaan.
Tämän vuoden heinäkuussa julistettiin uusi teoria, jonka mukaan sotavaunut olisivat törmänneet TUtankhamoniin taistelukentällä ja murskanneet hänen rintakehänsä ja samalla sydämensä. Yleensä muumioidun faaraon sisäelimet ovat erillisissä purkeissa mutta sydän alkuperäisellä paikallaan, sillä sen painoa verrataan viimeisellä tuomiolla höyheneen, mutta Tutankhamonin sydän on teillä tietymättömillä.
Tutankhamonin varsinaisessa hautakammiossa ei alun perin ollut juurikaan tyhjää tilaa. Kullattu hautakaappi oli niin iso, että sen ympärillä oli hädin tuskin tilaa liikkua. Kaapin sisällä oli toinen, toisen sisällä kolmas ja kolmannen sisällä vielä neljäs kullanhohteinen hautakaappi. Neljännen kaapn sisällä oli graniitista veistetty laatikon muotoinen sarkofagi, ja sen sisällä kolme sisäkkäistä muumion muotoista arkkua. Uloin näistä on edelleen haudassa, ja se on vaikuttava näky - sillä on Tutankhamonin kullatut kasvot mutta muuten se kuvaa tuonelan herraa Osirista ja pitelee hänen varstaansa ja paimensauvaansa, jotka ovat samalla faaraon tunnukset. Kaksi sisempää arkkua, joista sisin on puhdasta kultaa ja painaa 110 kiloa, ovat Kairossa museossa, samoin faaron 11-kiloinen kultainen kuolinnaamio. Itse Tutankhamon on edelleen haudassaan, mutta hänet on otettu pois sarkofagistaan ja laitettu lasivitriiniin hautakammion eteiseen.
Tutankhamonin isoisä Amenhotep III teki muutoksia Egyptin uskonnollisiin tapoihin. Jumala Aton, joka oli ollut auringonjumala Amonin tai Amon-Ran eräs ilmenemismuoto, aurinko itse, nostettiin aiempaa keskeisempään asemaan, ja Amenhotep totesi syntyneensä suoraan Amonista ja olevansa itse auringonjumalan ruumiillistuma. Faaraoista tapasi tulla jumalia aiemminkin, mutta vasta kuoltuaan.
Amenhotep III:n poika nousi valtaistuimelle nimellä Amenhotep IV, mutta muutti nimensä Ekhnatoniksi eli "Atonin eläväksi hengeksi" muutamaa vuotta myöhemmin ja jatkoi isänsä uskonnollisia uudistuksia. Hän julisti Atonin ainoaksi jumalaksi, ilmoitti itsensä hänen ainoaksi sanansaattajakseen, kiisti muut jumalat ja pani heidän papistonsa viralta. Hän myös perusti uuden pääkaupungin ja omisti sen Atonille. Rikkaan ja vaikutusvaltaisen papiston kaataminen oli epäilemättä operaation keskeinen syy, ja Ekhnaton hankki sillä itselleen voimakkaita vihollisia.
Ekhnaton myös uudisti Egyptin taidemaailman. Aiemmin faaraot oli kuvattu atleettisina yli-ihmisinä, mutta Ekhnatonin suojeluksessa taiteilijat saivat ikuistaa heidät aiempaa realistisemmin ja kuvata teoksissaan myös arkielämää.
Tutankhamonista tuli hallitsija noin yhdeksänvuotiaana, ja hän pysyi valtaistuimella kymmenisen vuotta. Hän oli siis hallitsijakautensa alussa pikkupoika, ja todellista valtaa käyttivät suurvisiiri Ay, josta tuli seuraava faarao Tutankhamonin kuoltua, ja kenraali Horemheb, josta tuli faarao Ayn jälkeen. Varmaankin voimakkaiden neuvonantajiensa vaikutuksesta Tutankhamon perui monet isänsä tekemistä uudistuksista, palautti vanhojen jumalten ja niiden papiston aseman, korjautti vanhat temppelit ja siirsi pääkaupungin takaisin vanhaan paikkaansa. Silti Horemheb katsoi kaikki edeltäjänsä Ekhnatonista alkaen kerettiläisiksi ja pyrki pyyhkimään kaikki jäljet heidän olemassaolostaan.
Joidenkin tietojen mukaan Tutankhamonin hauta aiotaan sulkea kokonaan yleisöltä vielä tämän vuoden aikana, minkä jälkeen turistit voisivat käydä ihmettelemässä haudan täysikokoista kopiota.
Kuolemanjälkeiselle matkalle mukaan annettavia arvoesineitä ja tarvikkeita ei sentään tarvinnut tehdä siinä vaiheessa tyhjästä, joten haudasta löytyi melkoinen aarre, kun Howard Carter löysi haudan 1922. Osa tavarasta oli ryövätty tai muuten vain siirretty jonkun toisen kammioon mahdollisesti pian Tutankhamonin hautauksen jälkeen, mutta itse hautakammio oli jätetty koskemattomaksi ja se oli myöhemminkin säästynyt rosvoilta, koska sen sisäänkäynnin päälle oli kasattu tai vyörynyt ylimääräistä kiveä. Lähes kaikki muut Kuninkaiden laakson haudat putsattiin kauan ennen arkeologien tutkimuksia.
Nyttemmin yli 3300 vuoden kypsän iän saavuttaneen Tutankhamonin kuolemansyystä ei ole yksimielisyyttä. Aiemmin uskottiin, että hänet murhattiin; sittemmin on arveltu hänen kuolleen sirppisoluanemiaan taikka tulehtuneen polvivamman, malarian ja sukurutsan aiheuttamien kehitysvammojen yhteisvaikutuksesta. Tutankhamon oli todennäköisesti Ekhnatonin ja hänen sisarensa poika, hän meni itse naimisiin sisarpuolensa kanssa, Ekhnatonin isä Amenhotep oli muiden muassa nainut kaksi tytärtään eikä lähisukulaisten naiminen ollut epätavallista aiemminkaan.
Tämän vuoden heinäkuussa julistettiin uusi teoria, jonka mukaan sotavaunut olisivat törmänneet TUtankhamoniin taistelukentällä ja murskanneet hänen rintakehänsä ja samalla sydämensä. Yleensä muumioidun faaraon sisäelimet ovat erillisissä purkeissa mutta sydän alkuperäisellä paikallaan, sillä sen painoa verrataan viimeisellä tuomiolla höyheneen, mutta Tutankhamonin sydän on teillä tietymättömillä.
Tutankhamonin varsinaisessa hautakammiossa ei alun perin ollut juurikaan tyhjää tilaa. Kullattu hautakaappi oli niin iso, että sen ympärillä oli hädin tuskin tilaa liikkua. Kaapin sisällä oli toinen, toisen sisällä kolmas ja kolmannen sisällä vielä neljäs kullanhohteinen hautakaappi. Neljännen kaapn sisällä oli graniitista veistetty laatikon muotoinen sarkofagi, ja sen sisällä kolme sisäkkäistä muumion muotoista arkkua. Uloin näistä on edelleen haudassa, ja se on vaikuttava näky - sillä on Tutankhamonin kullatut kasvot mutta muuten se kuvaa tuonelan herraa Osirista ja pitelee hänen varstaansa ja paimensauvaansa, jotka ovat samalla faaraon tunnukset. Kaksi sisempää arkkua, joista sisin on puhdasta kultaa ja painaa 110 kiloa, ovat Kairossa museossa, samoin faaron 11-kiloinen kultainen kuolinnaamio. Itse Tutankhamon on edelleen haudassaan, mutta hänet on otettu pois sarkofagistaan ja laitettu lasivitriiniin hautakammion eteiseen.
Tutankhamonin isoisä Amenhotep III teki muutoksia Egyptin uskonnollisiin tapoihin. Jumala Aton, joka oli ollut auringonjumala Amonin tai Amon-Ran eräs ilmenemismuoto, aurinko itse, nostettiin aiempaa keskeisempään asemaan, ja Amenhotep totesi syntyneensä suoraan Amonista ja olevansa itse auringonjumalan ruumiillistuma. Faaraoista tapasi tulla jumalia aiemminkin, mutta vasta kuoltuaan.
Amenhotep III:n poika nousi valtaistuimelle nimellä Amenhotep IV, mutta muutti nimensä Ekhnatoniksi eli "Atonin eläväksi hengeksi" muutamaa vuotta myöhemmin ja jatkoi isänsä uskonnollisia uudistuksia. Hän julisti Atonin ainoaksi jumalaksi, ilmoitti itsensä hänen ainoaksi sanansaattajakseen, kiisti muut jumalat ja pani heidän papistonsa viralta. Hän myös perusti uuden pääkaupungin ja omisti sen Atonille. Rikkaan ja vaikutusvaltaisen papiston kaataminen oli epäilemättä operaation keskeinen syy, ja Ekhnaton hankki sillä itselleen voimakkaita vihollisia.
Ekhnaton myös uudisti Egyptin taidemaailman. Aiemmin faaraot oli kuvattu atleettisina yli-ihmisinä, mutta Ekhnatonin suojeluksessa taiteilijat saivat ikuistaa heidät aiempaa realistisemmin ja kuvata teoksissaan myös arkielämää.
Tutankhamonista tuli hallitsija noin yhdeksänvuotiaana, ja hän pysyi valtaistuimella kymmenisen vuotta. Hän oli siis hallitsijakautensa alussa pikkupoika, ja todellista valtaa käyttivät suurvisiiri Ay, josta tuli seuraava faarao Tutankhamonin kuoltua, ja kenraali Horemheb, josta tuli faarao Ayn jälkeen. Varmaankin voimakkaiden neuvonantajiensa vaikutuksesta Tutankhamon perui monet isänsä tekemistä uudistuksista, palautti vanhojen jumalten ja niiden papiston aseman, korjautti vanhat temppelit ja siirsi pääkaupungin takaisin vanhaan paikkaansa. Silti Horemheb katsoi kaikki edeltäjänsä Ekhnatonista alkaen kerettiläisiksi ja pyrki pyyhkimään kaikki jäljet heidän olemassaolostaan.
Joidenkin tietojen mukaan Tutankhamonin hauta aiotaan sulkea kokonaan yleisöltä vielä tämän vuoden aikana, minkä jälkeen turistit voisivat käydä ihmettelemässä haudan täysikokoista kopiota.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti