Sudanin pohjoisosien arkeologisen kiertomatkan jälkeen vietin yön laivalla, joka risteili Wadi Halfasta Egyptin puolelle Assuaniin. Aluksessa oli tilaa kuulemma reilulle 500 matkustajalle, ja väkeä oli tällä matkalla noin 350. Minulla oli ykkösluokan hytti, jota olisi ensisilmäyksellä voinut luulla laivan putkaksi. Se oli ahdas ja epäsiisti, mutta siellä oli hyvä ilmastointilaite, jonka päällä juomatkin pysyivät hyvin viileinä.
Yksittäiselle matkustajalle ei ollut omaa hyttiä, ja minulla oli hyttikaverina egyptiläinen, jota matkanjärjestäjäni yhteyshenkilö Wadi Halfassa oli pyytänyt auttamaan minua käytännön asioissa laivalla. Yhteistä kieltä oli niukasti, mutta hän auttoi silti kommunikoimaan laivan porukan kanssa ja huolehti siitä, että tiesin mennä oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.
Hytin ovessa oli lukko, mutta avainta siihen ei ollut saatavilla. Hyteissä ei ollut omia vessoja, ykkösluokan matkustajille oli yhteiskylppärit, miehille ja naisille omansa. Miesten puolella oli kaksi koppivessaa, jotka menivät täysin pimeiksi, kun oven veti kiinni, mutta lamppu oli kummastakin rikki. Haju oli taaskin sisuksiakääntävä. Kun tuli rukousaika, muslimimatkustajat kävivät pesemässä kasvonsa, kätensä ja jalkansa kylpyhuoneen pesualtaissa.
Rukouskutsut soitettiin kovaäänisistä isolla volyymillä, ja ne rytmittivät olemista laivalla. Iltahämärän tullen joukko miehiä istui jo ykkösluokan matkustajille tarkoitetussa pikkuisessa ravintolassa edessään korilliset viikunoita ja muita pieniä herkkuja. Kun kovaäänisistä kajahti tieto, että paasto on tältä päivältä päättynyt, miehet alkoivat syödä välittömästi. Etenkin kesäaikana ramadan on kova koettelemus.
Jossain vaiheessa totesin hyttiolojeni olevan oikeastaan hulppeat, kun näin, kuinka enemmistö matkustajista oli majoitettu. Samaan hyttiin oli ahdettu niin paljon väkeä, että samassa punkassa nukkui varmasti useampi ja osa lattialla. Liikkuminen käytävillä ja kannella oli vaikeaa, koska joka paikassa istui väkeä ja seisoi laukkuja. Arabiaa osaavalle laivalla olisi voinut olla mukavakin tunnelma, mutta kielitaidottomana jäin ulkopuoliseksi ja keskityin lukemiseen.
Laiva oli liikkeessä 17 tuntia. Kun lasketaan lähtöjärjestelyt maissa ja lähdön viivästyminen, olin laivassa yhteensä melkein täyden vuorokauden. Maissa Egyptin puolella ei ollut enää erillistä rajatarkastusta, vain laukut läpivalaistiin. Pääsin ulos kaoottisen ja hikisen jonotuksen jälkeen.
Yksittäiselle matkustajalle ei ollut omaa hyttiä, ja minulla oli hyttikaverina egyptiläinen, jota matkanjärjestäjäni yhteyshenkilö Wadi Halfassa oli pyytänyt auttamaan minua käytännön asioissa laivalla. Yhteistä kieltä oli niukasti, mutta hän auttoi silti kommunikoimaan laivan porukan kanssa ja huolehti siitä, että tiesin mennä oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.
Hytin ovessa oli lukko, mutta avainta siihen ei ollut saatavilla. Hyteissä ei ollut omia vessoja, ykkösluokan matkustajille oli yhteiskylppärit, miehille ja naisille omansa. Miesten puolella oli kaksi koppivessaa, jotka menivät täysin pimeiksi, kun oven veti kiinni, mutta lamppu oli kummastakin rikki. Haju oli taaskin sisuksiakääntävä. Kun tuli rukousaika, muslimimatkustajat kävivät pesemässä kasvonsa, kätensä ja jalkansa kylpyhuoneen pesualtaissa.
Rukouskutsut soitettiin kovaäänisistä isolla volyymillä, ja ne rytmittivät olemista laivalla. Iltahämärän tullen joukko miehiä istui jo ykkösluokan matkustajille tarkoitetussa pikkuisessa ravintolassa edessään korilliset viikunoita ja muita pieniä herkkuja. Kun kovaäänisistä kajahti tieto, että paasto on tältä päivältä päättynyt, miehet alkoivat syödä välittömästi. Etenkin kesäaikana ramadan on kova koettelemus.
Jossain vaiheessa totesin hyttiolojeni olevan oikeastaan hulppeat, kun näin, kuinka enemmistö matkustajista oli majoitettu. Samaan hyttiin oli ahdettu niin paljon väkeä, että samassa punkassa nukkui varmasti useampi ja osa lattialla. Liikkuminen käytävillä ja kannella oli vaikeaa, koska joka paikassa istui väkeä ja seisoi laukkuja. Arabiaa osaavalle laivalla olisi voinut olla mukavakin tunnelma, mutta kielitaidottomana jäin ulkopuoliseksi ja keskityin lukemiseen.
Laiva oli liikkeessä 17 tuntia. Kun lasketaan lähtöjärjestelyt maissa ja lähdön viivästyminen, olin laivassa yhteensä melkein täyden vuorokauden. Maissa Egyptin puolella ei ollut enää erillistä rajatarkastusta, vain laukut läpivalaistiin. Pääsin ulos kaoottisen ja hikisen jonotuksen jälkeen.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti