Acropole oli aika mukava Etiopian muutamien yöpymispaikkojen jälkeen. Aksumissa sähköt katkesivat monesti, jolloin hotellista katkesi samalla juokseva vesi. Vessan ovenkahva jäi käteen, vessanpöntön rengas katkesi kahteen osaan, lakanat olivat jostain kuningas Salomonin myöhäisvuosilta, ränsistynyt rautaovi toi mieleen rahtilaivan, moskiittoverkkoa ei ollut eikä telkkari toiminut. Toisaalta vastapainoksi langaton nettiyhteys toimi paremmin kuin missään aikaisemmassa paikassa Etiopian puolella. Jutustelin länsimaalaisen kanssa ensimmäistä kertaa pariin viikkoon: hotelli oli matkan varrella sikäli poikkeuksellinen, että siellä oli pari muutakin vierasta.
Sudanissa yövyin Acropolen jälkeen pienessä motellissa, kun matkustin pohjoisen autiomaan poikki. Huoneessa oli todella hienot kalusteet, mutta kaikki oli pölyn peitossa. Telkkarista tuli Conan Barbaari, eli siinä suhteessa oli hyvää tuuria. Sängyssä ei ollut lakanoita eikä pyyhettä ollut tarjolla. Kylpyhuoneen aromi oli mieleenpainuva. Yö oli tukala, sillä sähkökatkot keskeyttivät välillä ilmastoinnin, jolloin heräsin aina kuumuuteen. Aamulla kylppärin kaikki vaakapinnat olivat hienon punaisen hiekkapölyn peitossa, sillä tuuletusaukon verkko ei riittänyt pitämään sitä ulkona. Suihkun lattialla kuhisi pistiäisiä. Nettiyhteydestä ei ollut puhettakaan.
Karimassa yöpaikkana oli Nubian Guest House, joka sijaitsi Jebel Barkalin pyhän vuoren juurella. Sitäkin ympäröi polttava autiomaa ja hiekkaa on joka paikassa, mutta hotellissa niistä ei tarvinnut murehtia. Paikat olivat hyvin siistit, ilmastointi toimi luotettavasti ja heti alkuun henkilökunta toimitti huoneeseen - tai majaan - tarjottimellisen kylmää juotavaa: kaksi litraa erilaisia mehuja ja puolitoista litraa vettä. Maistuivat aika hyviltä ajomatkan jälkeen, sillä pidin edelleen kiinni siitä, että jos kuski ei ramadanin takia juo eikä syö päivällä mitään, niin en minäkään, vaikka sudanilaiset itse suhtautuivat asiaan hyvin rennosti. Khartoumissa näin yhden oppaan jopa syövän keskellä päivää.
Olin taas ainoa asiakas, ja kun paikan ravintola oli remontissa, minulle tuotiin illallinen ja aamiainen omalle terassilleni. Remontti ei näkynyt ruoan laadussa eikä määrässä, ja kaiken kaikkiaan Nubian Guest House oli hyvä paikka. Nettiyhteyttä siellä ei kyllä ollut, ja suihkussa tuli pelkästään lämmintä vettä - joskus niinkin päin, mutta kuumassa erämaassa kylmä suihku olisi ollut mieleen.
Viimeinen yöpaikka Sudanin puolella oli Wadi Halfassa. Siellä oli taas huonosti toimiva ilmastointi, vastenmielisen hajuinen kyykkyvessalla varustettu kylpyhuone ja ei nettiyhteyttä. Hotellien nettiyhteydet olivat Etiopiassa ja Sudanissa varsin huonoja verrattuna aiempiin kokemuksiini Afrikassa. Gomassakin, Kongon villissä idässä, oli paremmat.
Kesti hetken, ennen kuin oivalsin ravintolan toimintaperiaatteen - kokit toivat valmiita annoksia tiskille sitä mukaa kun niitä valmistui, ja sitten asiakkaat nappasivat siitä haluamansa lautasen. Kielimuurin takia en saanut selville, mitä eräät minulta tunnistamatta jääneet ruoat olivat, mutta otin yhden, ja se ei ollutkaan liha- vaan papumuhennosta. Se ei ollut hullumpaa, vähän jäähtynyttä kyllä. Sain sen kanssa leipää, jota kokki puristeli huolellisesti kourissaan, ennen kuin ojensi minulle. Omien käsien hygieniasta huolehtiminen tuntuu usein turhalta. Koko aterian hinta Coca Colan kanssa oli noin euron.
Sudanissa yövyin Acropolen jälkeen pienessä motellissa, kun matkustin pohjoisen autiomaan poikki. Huoneessa oli todella hienot kalusteet, mutta kaikki oli pölyn peitossa. Telkkarista tuli Conan Barbaari, eli siinä suhteessa oli hyvää tuuria. Sängyssä ei ollut lakanoita eikä pyyhettä ollut tarjolla. Kylpyhuoneen aromi oli mieleenpainuva. Yö oli tukala, sillä sähkökatkot keskeyttivät välillä ilmastoinnin, jolloin heräsin aina kuumuuteen. Aamulla kylppärin kaikki vaakapinnat olivat hienon punaisen hiekkapölyn peitossa, sillä tuuletusaukon verkko ei riittänyt pitämään sitä ulkona. Suihkun lattialla kuhisi pistiäisiä. Nettiyhteydestä ei ollut puhettakaan.
Karimassa yöpaikkana oli Nubian Guest House, joka sijaitsi Jebel Barkalin pyhän vuoren juurella. Sitäkin ympäröi polttava autiomaa ja hiekkaa on joka paikassa, mutta hotellissa niistä ei tarvinnut murehtia. Paikat olivat hyvin siistit, ilmastointi toimi luotettavasti ja heti alkuun henkilökunta toimitti huoneeseen - tai majaan - tarjottimellisen kylmää juotavaa: kaksi litraa erilaisia mehuja ja puolitoista litraa vettä. Maistuivat aika hyviltä ajomatkan jälkeen, sillä pidin edelleen kiinni siitä, että jos kuski ei ramadanin takia juo eikä syö päivällä mitään, niin en minäkään, vaikka sudanilaiset itse suhtautuivat asiaan hyvin rennosti. Khartoumissa näin yhden oppaan jopa syövän keskellä päivää.
Olin taas ainoa asiakas, ja kun paikan ravintola oli remontissa, minulle tuotiin illallinen ja aamiainen omalle terassilleni. Remontti ei näkynyt ruoan laadussa eikä määrässä, ja kaiken kaikkiaan Nubian Guest House oli hyvä paikka. Nettiyhteyttä siellä ei kyllä ollut, ja suihkussa tuli pelkästään lämmintä vettä - joskus niinkin päin, mutta kuumassa erämaassa kylmä suihku olisi ollut mieleen.
Viimeinen yöpaikka Sudanin puolella oli Wadi Halfassa. Siellä oli taas huonosti toimiva ilmastointi, vastenmielisen hajuinen kyykkyvessalla varustettu kylpyhuone ja ei nettiyhteyttä. Hotellien nettiyhteydet olivat Etiopiassa ja Sudanissa varsin huonoja verrattuna aiempiin kokemuksiini Afrikassa. Gomassakin, Kongon villissä idässä, oli paremmat.
Kesti hetken, ennen kuin oivalsin ravintolan toimintaperiaatteen - kokit toivat valmiita annoksia tiskille sitä mukaa kun niitä valmistui, ja sitten asiakkaat nappasivat siitä haluamansa lautasen. Kielimuurin takia en saanut selville, mitä eräät minulta tunnistamatta jääneet ruoat olivat, mutta otin yhden, ja se ei ollutkaan liha- vaan papumuhennosta. Se ei ollut hullumpaa, vähän jäähtynyttä kyllä. Sain sen kanssa leipää, jota kokki puristeli huolellisesti kourissaan, ennen kuin ojensi minulle. Omien käsien hygieniasta huolehtiminen tuntuu usein turhalta. Koko aterian hinta Coca Colan kanssa oli noin euron.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti