Emma McCunen tapaan myös amerikkalainen Sam Childers haluaa auttaa Sudanin lapsia, mutta hänen menetelmänsä ovat erilaiset.
Nuorempana Childers kauppasi ja käytti huumeita ja oli kova tappelemaan. Sitten hän tuli uskoon, raitistui ja ryhtyi rehellisiin töihin. Muutaman vuoden kuluttua hänellä oli menestyvä urakointifirma, ja tarina olisi voinut jatkua samaan malliin amerikkalaisena unelmana, mutta hän koki vielä toisenkin herätyksen.
Childersin kirkossa oli vierailevana puhujana lähetyssaarnaaja, joka halusi levittää tietoa LRA:n eli Herran vastarinta-armeijan hirmuteoista Ugandassa, Kongossa ja Sudanissa. Puhe teki vaikutuksen Childersiin, ja hänestä tuntui, että Jumala halusi hänen kantavan kortensa kekoon. Hän lähti Sudaniin lyhyeksi aikaa 90-luvun lopussa hyväntekeväisyysjärjestön rakennushankkeeseen, mutta nähtyään hädän määrän omin silmin hän totesi, että enemmän on tehtävä. Hän varusti ensin lääkeauton, jolla hän vei lääkintätarpeita avustustyöntekijöiden karttamille vaarallisille alueille.
Eteläisessä Sudanissa hän tutustui SPLA:n sisseihin ja ryhtyi auttamaan heitä, ja he vastaavasti auttoivat häntä, kun hän päätti perustaa Sudaniin aivan Ugandan rajan tuntumaan orpokodin LRA:n orpouttamille lapsille. Hän kuvaa omaelämäkerrallisessa kirjassaan Other Man's War melkein nautiskellen, kuinka orpokoti on linnoitettu ja varustettu konekivääripesäkkein, ympäristöön on raivattu ampuma-alaa, majat ovat luodinkestäviä eikä LRA ole koskaan onnistunut tunkeutumaan sen aitojen sisäpuolelle.
Turvapaikan pyörittäminen ei riittänyt: hän myös pyrki pelastamaan LRA:n kynsiin jääneitä lapsia, tarvittaessa aseellisesti. Hän kuvailee asennettaan näin: "Yksi asia on varma - neuvotteleminen on ajanhukkaa. Ties kuinka monta kyläläistä tapetaan sillä aikaa kun valkoiset istuvat päivittelemässä, kuinka isosta ongelmasta on kyse, mutta kun mennään ja tapetaan muutama vihollinen, tapahtuu edistystä. - - Jos puhetta olisi vähemmän ja ampumista enemmän, koko konflikti päättyisi paljon aiemmin ja ihmishenkiä säästyisi."
Hän myös kertoo saavansa tarkkoja ohjeita yläkerrasta: "Olin juuri aikeissa vetäytyä, kun tunsin Jumalan kehottavan minua olemaan valmiina. Hän halusi minun sijoittavan Peter-nimisen sotilaan maasturin katolle .30-kaliiberisen konekiväärinsä kanssa."
Kotiseudullaan Pennsylvaniasa hänestä tuli pastori, ja hän perusti kirkon, joka oli tarkoitettu narkkareille, prätkäjengiläisille ja muille hänen itsensä kaltaisille pahoilla teillä kulkeneille. Hän alkoi toimia saarnamiehenä myös Sudanissa ja Ugandassa, ja piti rukoushetkiä SPLA:n miehille.
Orpokodin perustamisen myötä enin osa hänen ajastaan ja perheensä rahoista alkoi kulua Afrikassa, ja hän tunsi kovan piston sydämessään, kun tytär kysyi, miksi isä rakastaa afrikkalaisia lapsia enemmän kuin häntä. Childers kuitenkin perusteli asian niin, että Jumala oli antanut tehtävän ja sillä hyvä. Hän pohtii kirjassaan, että taloudelliset vaikeudet olivat Jumalan tapa koetella palvelijaansa. Hän toteaa saaneensa sittemmin kaiken takaisin korkojen kera ja listaa arvokiinteistöt, joita hänellä on nykyään Pennsylvaniassa ja Kampalassa.
Childersin kirjan pohjalta on tehty Hollywood-leffa Machine Gun Preacher, jossa pääosaa näyttelee Gerard Butler. Elokuva noudattelee pääkohdissa Childersin kirjaa, mutta erot ovat kiinnostavia: toisin kuin kirjassa, elokuvassa Childers ei kuule Jumalan ääntä päässään ja uskonnollista paasausta on muutenkin hillitty. Hänet esitetään ylivertaisena taistelijana, joka niittää LRA-sissejä rynnäkkökiväärillään ja syöksyilee ympäriinsä taisteluvyössään, mutta elokuva ei ole tässä railakkaampi kuin kirja, päinvastoin. Kirjassa Childers kehuskelee taistelutaidoillaan vielä enemmän ja esiintyy kovanaamana, jota LRA pelkää ja vihaa mutta ei saa hengiltä. Toki hän muistaa aina välillä sanoa, että hän on itse vain Luojan työrukkanen: "Niin uskomattomilta kuin nämä jutut kuulostavat, ne ovat täyttä totta. On kuitenkin tärkeää muistaa, etten minä tehnyt näitä hämmästyttäviä tekoja, jopa ihmeitä, vaan se oli aina Jumala."
Childers tykkää isotella. "Meitä oli viisi miestä kahtasataa vastaan. Minusta se oli juuri hyvä määrä. Ajattelin, että kukin meistä vastaa neljääkymmentä heikäläistä, joten asetelma oli ihan tasaväkinen." On vaikea tietää, suurenteleeko Childers sotilaallisia saavutuksiaan ja rohkeuttaan taistelukentällä. Ainakaan hän ei ole haavoittunut, minkä hän itse katsoo Jumalan varjelukseksi. "Minulla oli vain kaksi asetta mukanani, mutta olin selvinnyt niiden avulla lukemattomista tiukoista paikoista: kulunut Raamattu ja hyvin öljytty AK-47, venäläistä tekoa, luotettava, sarjatulella 600 laukausta minuutissa." Childers kertoo myös tapauksesta, jossa paholainen yritti yön aikana hypätä hänen kimppuunsa ja tappaa hänet, mutta hän rukoili ja Jumala suojeli häntä, ja aamulla hänen vuoteensa ympärillä oli erikoinen tuhkavana, joka oli jäänyt Jumalan ja paholaisen välisestä voimankoitoksesta.
Mitä pitäisi ajatella rambosta, joka lähtee toiselle mantereelle tappamaan ihmisiä lasten pelastamisen nimissä? Childers on selvästi törmännyt kysymykseen, ja hän vastaa siihen useampaan kertaan. "Jos joku on sitä mieltä, että saarnamiehen ei pitäisi lähteä ase kädessä pelastamaan afrikkalaisia lapsia, antakaa kun kysyn: entä jos oma lapsesi olisi siellä?" Hän ei turhia kainostele: "Jumala antoi minulle viisauden nähdä, että tarvitsen aseen voidakseni tehdä hänen työtään Afrikassa." (Hän kirjoittaa hän-sanan melkein aina pienellä puhuessaan Jumalasta.) Päälle päätteeksi hän lainaa vielä Jeesustakin: "Jolla ei ole rahaa, myyköön viitan päältään ja ostakoon miekan." (Luuk. 22:36)
Kuulostaa tavallaan poikien väkivaltafantasialta: on hyvä ja kaunis aate, jonka varjolla pääsee ampumaan ihmisiä eksoottiseen ympäristöön. Tarinan sankari on oikeamielinen lasten pelastaja ja samalla lännen nopein ampuja, joka selviää kaikista tiukoista tilanteista sarjakuvatyyliin ilman naarmuakaan, koska Jumalan käsi suojelee häntä. Avustustyöntekijä sanoo elokuvassa Childersille, että paikalliset puhuvat hänellä olevan taikavoimia, häntä ei voi tappaa luodeilla. Sitten hän lisää, että Joseph Konystä sanottiin alun perin samaa.
Tappelunhalustaan puhuessaan Childers viittaa isäänsä, joka oli myös kova tappelemaan mutta ei enää vanhemmalla iällä aloittanut otteluita, lopetti vain, ja teki sitäkin vain silloin, kun näki jonkun rökittävän heikompaansa. Childers katsoo perineensä isältään tarpeen puolustaa puolustuskyvyttömiä. Hän kuvaa itsensä mielellään yhtenä harvoista oikeista kristityistä lammasmaisten tapakristittyjen joukossa, ja kuulee Jumalan sanovan, että näin on asia: "Tunsin hänen sanovan minulle: tämänpäiväisessä konsertissa oli monia kristittyjä, mutta vain yksi heistä toi Jumalan Pojan mukanaan, ja se olit sinä." Hän pitää jopa nuoruutensa väkivaltaisia aikoja vain osana Jumalan suunnitelmaa, sillä täytyihän hänen karaistua voidakseen tehdä Herran työtä Afrikassa.
Isottelullaan ja muulla suunsoitollaan hän on selvästi edelleen hyvä hankkimaan vihollisia myös Yhdysvalloissa, sillä hän kulkee sielläkin aina aseistettuna, hänen vaimonsa on aseistettu ja heidän kotiinsa on piilotettu eri puolille aseita ja ammusvarastoja. Heidän kirkossaan on aseistetut vartijat, videovalvonta ja jopa salaovi.
Childers saattaa vaikuttaa sotahullulta, jolla on taipumusta henkilökultin lietsomiseen, mutta hän on saanut paljon aikaan. Hänen orpokodissaan asuu turvallisesti, hyvin syöneinä ja puhtaissa vaatteissa ja lakanoissa 300 lasta, ja siellä ruokitaan lisäksi muitakin lähiseudun ihmisiä. Childers laskee pelastaneensa yli 1000 lasta LRA:n kynsistä tai muuten vaikeista oloista. Hän rakastaa lapsia. Sekin täytyy sanoa, että kaikesta kehuskelustaan huolimatta hän myös ruoskii itseään: hän kuvaa armottomasti häpeän kokemuksiaan, kuten nuoruuden tekojaan ja perheensä laiminlyömistä sekä tilanteita, joissa hän ei ole kyennyt pelastamaan kaikkia kohtaamiaan hädänalaisia lapsia.
LRA:ta vastaan taisteleminen tarkoittaa käytännössä taistelua lapsisotilaita vastaan, juuri niitä, joita on tarkoitus pelastaa. Kirjasta syntyy vaikutelma, että vastassa on pääasiassa aikuisia, mutta elokuvassa asiaan paneudutaan jonkin verran. Childers lähtee väijyttämään LRA:n sotilaita ja kohtaa samalla lapsisotilaita, mutta he eivät ammu häntä eikä hän heitä: valkoisen miehen maine on kiirinyt hänen edelleen, aivan kuin vanhoissa Tarzaneissa, ja ihailevat mustat lapset kieltäytyvät taistelemasta häntä vastaan. Myöhemmässä kohtauksessa hän ampuu tarkkuuskiväärillä vihollisen, joka on juuri ampunut yhden SPLA:n miehistä. Hän paljastuu pikkupojaksi. Elokuvassa ei ole kohtausta, jossa Childers tietäisi olevansa vastakkain lapsisotilaiden kanssa ja ampuisi kuitenkin. Katsoja jää miettimään, eikö tällaista ole kuitenkin vääjäämättä tapahtunut, jos Childers on todella ollut aktiivisesti mukana taistelutoiminnassa. Kirjasta ei tule lisävaloa asiaan.
Childers puhuu paljon Sudanin muslimihallituksen julmuuksista etelän asukkaita kohtaan ja kertoo omistavansa SPLA:n jäsenkortin. Välillä hän kuulostaa siltä kuin hänen aseellinen toimintansa olisi ristiretki islamisteja vastaan, mutta kaikki taistelukuvaukset liittyvät LRA:han. Julmat lapsisotilaiden hyväksikäyttäjät ovat tietysti paljon parempi vastus kuin Sudanin hallitus, mutta Joseph Kony pitää itseään kristittynä. Childers mainitsee kirjassa kuulleensakin tästä vangiksi jääneeltä LRA-upseerilta, mutta asia ei ole ilmeisesti hänelle täysin kirkastunut tai sitten hän vain ei hyväksy sitä, että vastustaja voisi kuulua samaan uskontokuntaan: "Jos perumme tämän jumalanpalveluksen, ihmiset ajattelevat, että Joseph Konyn palvelema jumala on mahtavampi kuin meidän Jumalamme."
SPLA kuvataan sekä kirjassa että elokuvassa pyhimysmäisenä LRA:n vastustajana, joka suojelee Childersin orpokotia. Kristitty Uganda tuki SPLA:ta sen taistelussa Sudanin hallitusta vastaan ja vastaavasti Sudan tuki LRA:ta, koska se taistelu Ugandan hallitusta vastaan. SPLA käytti todennäköisesti lapsisotilaita Sudanin hallitusta vastaan. Poliittinen käytännöllisyys tahtoo mennä idealismin edelle.
Other Man's War antaa SPLA:n johtajasta John Garangista täysin vastakkaisen kuvan kuin Emma's War. Childers kuvaa hänet rauhantahtoiseksi valtiomieheksi, jolla oli suuria visioita, Scroggins taas pelkäksi vallanhimoiseksi sotapäälliköksi lukuisten muiden joukossa. Kumpi on lähempänä totuutta? Piru tietää.
Sam Childers pyörttää edelleen orpokotiaan Nimulessa, joka on nykyään Etelä-Sudania. Hänen organisaationsa tunnetaan nimellä Itä-Afrikan Enkelit, ja se on avannut pienen orpokodin myös Ugandaan ja rakentaa yhtä Etiopiaan. LRA on ollut jo pitkään melko heikko eikä se ole kyennyt toimimaan Ugandan alueella eikä juuri Etelä-Sudanissakaan. Nimulen orpokodin alue on rauhallinen. Voipi olla, että sarjatulisaarnaajalla on tylsää, sillä hänen blogissaan on kuvaus tiedusteluretkestä Darfuriin.
Nuorempana Childers kauppasi ja käytti huumeita ja oli kova tappelemaan. Sitten hän tuli uskoon, raitistui ja ryhtyi rehellisiin töihin. Muutaman vuoden kuluttua hänellä oli menestyvä urakointifirma, ja tarina olisi voinut jatkua samaan malliin amerikkalaisena unelmana, mutta hän koki vielä toisenkin herätyksen.
Childersin kirkossa oli vierailevana puhujana lähetyssaarnaaja, joka halusi levittää tietoa LRA:n eli Herran vastarinta-armeijan hirmuteoista Ugandassa, Kongossa ja Sudanissa. Puhe teki vaikutuksen Childersiin, ja hänestä tuntui, että Jumala halusi hänen kantavan kortensa kekoon. Hän lähti Sudaniin lyhyeksi aikaa 90-luvun lopussa hyväntekeväisyysjärjestön rakennushankkeeseen, mutta nähtyään hädän määrän omin silmin hän totesi, että enemmän on tehtävä. Hän varusti ensin lääkeauton, jolla hän vei lääkintätarpeita avustustyöntekijöiden karttamille vaarallisille alueille.
Eteläisessä Sudanissa hän tutustui SPLA:n sisseihin ja ryhtyi auttamaan heitä, ja he vastaavasti auttoivat häntä, kun hän päätti perustaa Sudaniin aivan Ugandan rajan tuntumaan orpokodin LRA:n orpouttamille lapsille. Hän kuvaa omaelämäkerrallisessa kirjassaan Other Man's War melkein nautiskellen, kuinka orpokoti on linnoitettu ja varustettu konekivääripesäkkein, ympäristöön on raivattu ampuma-alaa, majat ovat luodinkestäviä eikä LRA ole koskaan onnistunut tunkeutumaan sen aitojen sisäpuolelle.
Turvapaikan pyörittäminen ei riittänyt: hän myös pyrki pelastamaan LRA:n kynsiin jääneitä lapsia, tarvittaessa aseellisesti. Hän kuvailee asennettaan näin: "Yksi asia on varma - neuvotteleminen on ajanhukkaa. Ties kuinka monta kyläläistä tapetaan sillä aikaa kun valkoiset istuvat päivittelemässä, kuinka isosta ongelmasta on kyse, mutta kun mennään ja tapetaan muutama vihollinen, tapahtuu edistystä. - - Jos puhetta olisi vähemmän ja ampumista enemmän, koko konflikti päättyisi paljon aiemmin ja ihmishenkiä säästyisi."
Hän myös kertoo saavansa tarkkoja ohjeita yläkerrasta: "Olin juuri aikeissa vetäytyä, kun tunsin Jumalan kehottavan minua olemaan valmiina. Hän halusi minun sijoittavan Peter-nimisen sotilaan maasturin katolle .30-kaliiberisen konekiväärinsä kanssa."
Kotiseudullaan Pennsylvaniasa hänestä tuli pastori, ja hän perusti kirkon, joka oli tarkoitettu narkkareille, prätkäjengiläisille ja muille hänen itsensä kaltaisille pahoilla teillä kulkeneille. Hän alkoi toimia saarnamiehenä myös Sudanissa ja Ugandassa, ja piti rukoushetkiä SPLA:n miehille.
Orpokodin perustamisen myötä enin osa hänen ajastaan ja perheensä rahoista alkoi kulua Afrikassa, ja hän tunsi kovan piston sydämessään, kun tytär kysyi, miksi isä rakastaa afrikkalaisia lapsia enemmän kuin häntä. Childers kuitenkin perusteli asian niin, että Jumala oli antanut tehtävän ja sillä hyvä. Hän pohtii kirjassaan, että taloudelliset vaikeudet olivat Jumalan tapa koetella palvelijaansa. Hän toteaa saaneensa sittemmin kaiken takaisin korkojen kera ja listaa arvokiinteistöt, joita hänellä on nykyään Pennsylvaniassa ja Kampalassa.
Childersin kirjan pohjalta on tehty Hollywood-leffa Machine Gun Preacher, jossa pääosaa näyttelee Gerard Butler. Elokuva noudattelee pääkohdissa Childersin kirjaa, mutta erot ovat kiinnostavia: toisin kuin kirjassa, elokuvassa Childers ei kuule Jumalan ääntä päässään ja uskonnollista paasausta on muutenkin hillitty. Hänet esitetään ylivertaisena taistelijana, joka niittää LRA-sissejä rynnäkkökiväärillään ja syöksyilee ympäriinsä taisteluvyössään, mutta elokuva ei ole tässä railakkaampi kuin kirja, päinvastoin. Kirjassa Childers kehuskelee taistelutaidoillaan vielä enemmän ja esiintyy kovanaamana, jota LRA pelkää ja vihaa mutta ei saa hengiltä. Toki hän muistaa aina välillä sanoa, että hän on itse vain Luojan työrukkanen: "Niin uskomattomilta kuin nämä jutut kuulostavat, ne ovat täyttä totta. On kuitenkin tärkeää muistaa, etten minä tehnyt näitä hämmästyttäviä tekoja, jopa ihmeitä, vaan se oli aina Jumala."
Childers tykkää isotella. "Meitä oli viisi miestä kahtasataa vastaan. Minusta se oli juuri hyvä määrä. Ajattelin, että kukin meistä vastaa neljääkymmentä heikäläistä, joten asetelma oli ihan tasaväkinen." On vaikea tietää, suurenteleeko Childers sotilaallisia saavutuksiaan ja rohkeuttaan taistelukentällä. Ainakaan hän ei ole haavoittunut, minkä hän itse katsoo Jumalan varjelukseksi. "Minulla oli vain kaksi asetta mukanani, mutta olin selvinnyt niiden avulla lukemattomista tiukoista paikoista: kulunut Raamattu ja hyvin öljytty AK-47, venäläistä tekoa, luotettava, sarjatulella 600 laukausta minuutissa." Childers kertoo myös tapauksesta, jossa paholainen yritti yön aikana hypätä hänen kimppuunsa ja tappaa hänet, mutta hän rukoili ja Jumala suojeli häntä, ja aamulla hänen vuoteensa ympärillä oli erikoinen tuhkavana, joka oli jäänyt Jumalan ja paholaisen välisestä voimankoitoksesta.
Mitä pitäisi ajatella rambosta, joka lähtee toiselle mantereelle tappamaan ihmisiä lasten pelastamisen nimissä? Childers on selvästi törmännyt kysymykseen, ja hän vastaa siihen useampaan kertaan. "Jos joku on sitä mieltä, että saarnamiehen ei pitäisi lähteä ase kädessä pelastamaan afrikkalaisia lapsia, antakaa kun kysyn: entä jos oma lapsesi olisi siellä?" Hän ei turhia kainostele: "Jumala antoi minulle viisauden nähdä, että tarvitsen aseen voidakseni tehdä hänen työtään Afrikassa." (Hän kirjoittaa hän-sanan melkein aina pienellä puhuessaan Jumalasta.) Päälle päätteeksi hän lainaa vielä Jeesustakin: "Jolla ei ole rahaa, myyköön viitan päältään ja ostakoon miekan." (Luuk. 22:36)
Kuulostaa tavallaan poikien väkivaltafantasialta: on hyvä ja kaunis aate, jonka varjolla pääsee ampumaan ihmisiä eksoottiseen ympäristöön. Tarinan sankari on oikeamielinen lasten pelastaja ja samalla lännen nopein ampuja, joka selviää kaikista tiukoista tilanteista sarjakuvatyyliin ilman naarmuakaan, koska Jumalan käsi suojelee häntä. Avustustyöntekijä sanoo elokuvassa Childersille, että paikalliset puhuvat hänellä olevan taikavoimia, häntä ei voi tappaa luodeilla. Sitten hän lisää, että Joseph Konystä sanottiin alun perin samaa.
Tappelunhalustaan puhuessaan Childers viittaa isäänsä, joka oli myös kova tappelemaan mutta ei enää vanhemmalla iällä aloittanut otteluita, lopetti vain, ja teki sitäkin vain silloin, kun näki jonkun rökittävän heikompaansa. Childers katsoo perineensä isältään tarpeen puolustaa puolustuskyvyttömiä. Hän kuvaa itsensä mielellään yhtenä harvoista oikeista kristityistä lammasmaisten tapakristittyjen joukossa, ja kuulee Jumalan sanovan, että näin on asia: "Tunsin hänen sanovan minulle: tämänpäiväisessä konsertissa oli monia kristittyjä, mutta vain yksi heistä toi Jumalan Pojan mukanaan, ja se olit sinä." Hän pitää jopa nuoruutensa väkivaltaisia aikoja vain osana Jumalan suunnitelmaa, sillä täytyihän hänen karaistua voidakseen tehdä Herran työtä Afrikassa.
Isottelullaan ja muulla suunsoitollaan hän on selvästi edelleen hyvä hankkimaan vihollisia myös Yhdysvalloissa, sillä hän kulkee sielläkin aina aseistettuna, hänen vaimonsa on aseistettu ja heidän kotiinsa on piilotettu eri puolille aseita ja ammusvarastoja. Heidän kirkossaan on aseistetut vartijat, videovalvonta ja jopa salaovi.
Childers saattaa vaikuttaa sotahullulta, jolla on taipumusta henkilökultin lietsomiseen, mutta hän on saanut paljon aikaan. Hänen orpokodissaan asuu turvallisesti, hyvin syöneinä ja puhtaissa vaatteissa ja lakanoissa 300 lasta, ja siellä ruokitaan lisäksi muitakin lähiseudun ihmisiä. Childers laskee pelastaneensa yli 1000 lasta LRA:n kynsistä tai muuten vaikeista oloista. Hän rakastaa lapsia. Sekin täytyy sanoa, että kaikesta kehuskelustaan huolimatta hän myös ruoskii itseään: hän kuvaa armottomasti häpeän kokemuksiaan, kuten nuoruuden tekojaan ja perheensä laiminlyömistä sekä tilanteita, joissa hän ei ole kyennyt pelastamaan kaikkia kohtaamiaan hädänalaisia lapsia.
LRA:ta vastaan taisteleminen tarkoittaa käytännössä taistelua lapsisotilaita vastaan, juuri niitä, joita on tarkoitus pelastaa. Kirjasta syntyy vaikutelma, että vastassa on pääasiassa aikuisia, mutta elokuvassa asiaan paneudutaan jonkin verran. Childers lähtee väijyttämään LRA:n sotilaita ja kohtaa samalla lapsisotilaita, mutta he eivät ammu häntä eikä hän heitä: valkoisen miehen maine on kiirinyt hänen edelleen, aivan kuin vanhoissa Tarzaneissa, ja ihailevat mustat lapset kieltäytyvät taistelemasta häntä vastaan. Myöhemmässä kohtauksessa hän ampuu tarkkuuskiväärillä vihollisen, joka on juuri ampunut yhden SPLA:n miehistä. Hän paljastuu pikkupojaksi. Elokuvassa ei ole kohtausta, jossa Childers tietäisi olevansa vastakkain lapsisotilaiden kanssa ja ampuisi kuitenkin. Katsoja jää miettimään, eikö tällaista ole kuitenkin vääjäämättä tapahtunut, jos Childers on todella ollut aktiivisesti mukana taistelutoiminnassa. Kirjasta ei tule lisävaloa asiaan.
Childers puhuu paljon Sudanin muslimihallituksen julmuuksista etelän asukkaita kohtaan ja kertoo omistavansa SPLA:n jäsenkortin. Välillä hän kuulostaa siltä kuin hänen aseellinen toimintansa olisi ristiretki islamisteja vastaan, mutta kaikki taistelukuvaukset liittyvät LRA:han. Julmat lapsisotilaiden hyväksikäyttäjät ovat tietysti paljon parempi vastus kuin Sudanin hallitus, mutta Joseph Kony pitää itseään kristittynä. Childers mainitsee kirjassa kuulleensakin tästä vangiksi jääneeltä LRA-upseerilta, mutta asia ei ole ilmeisesti hänelle täysin kirkastunut tai sitten hän vain ei hyväksy sitä, että vastustaja voisi kuulua samaan uskontokuntaan: "Jos perumme tämän jumalanpalveluksen, ihmiset ajattelevat, että Joseph Konyn palvelema jumala on mahtavampi kuin meidän Jumalamme."
SPLA kuvataan sekä kirjassa että elokuvassa pyhimysmäisenä LRA:n vastustajana, joka suojelee Childersin orpokotia. Kristitty Uganda tuki SPLA:ta sen taistelussa Sudanin hallitusta vastaan ja vastaavasti Sudan tuki LRA:ta, koska se taistelu Ugandan hallitusta vastaan. SPLA käytti todennäköisesti lapsisotilaita Sudanin hallitusta vastaan. Poliittinen käytännöllisyys tahtoo mennä idealismin edelle.
Other Man's War antaa SPLA:n johtajasta John Garangista täysin vastakkaisen kuvan kuin Emma's War. Childers kuvaa hänet rauhantahtoiseksi valtiomieheksi, jolla oli suuria visioita, Scroggins taas pelkäksi vallanhimoiseksi sotapäälliköksi lukuisten muiden joukossa. Kumpi on lähempänä totuutta? Piru tietää.
Sam Childers pyörttää edelleen orpokotiaan Nimulessa, joka on nykyään Etelä-Sudania. Hänen organisaationsa tunnetaan nimellä Itä-Afrikan Enkelit, ja se on avannut pienen orpokodin myös Ugandaan ja rakentaa yhtä Etiopiaan. LRA on ollut jo pitkään melko heikko eikä se ole kyennyt toimimaan Ugandan alueella eikä juuri Etelä-Sudanissakaan. Nimulen orpokodin alue on rauhallinen. Voipi olla, että sarjatulisaarnaajalla on tylsää, sillä hänen blogissaan on kuvaus tiedusteluretkestä Darfuriin.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti