Kairoon

Ylä-Egyptin arkeologisissa kohteissa oli hyvin vähän muita matkalaisia. Myös hotelli oli lähes tyhjillään, ja vain parissa kerroksessa pidettiin valoja. Kun menin hotellin italialaiseen ravintolaan lounaalle, tapauksen todistanut tarjoilija hätkähti ja lähti etsimään kokkia naapurin libanonilaisesta ravintolasta.

Siirryin Luxorista yöjunalla Kairoon. Juna tärisi ja nytkyi koko matkan niin, että sen kiskoilla pysyminen vaikutti epävarmalta, mutta nukahdin äkkiä. Opas oli sanonut, että juna saapuu Gizan asemalle neljältä aamuyöllä, minkä laskin tarkoittavan viittä, koska juna lähti yli tunnin myöhässä. Nousin varmuuden ennen neljää, ja siinähän sitten istuskelin, kun juna oikeasti saapui Kairoon vasta lähempänä kahdeksaa.

Asemalla oli vastassa seuraava opas, jonka kyydissä pääsin hotellille. Se oli Fairmont, paikallisella mittapuulla viiden tähden hotelli. Vieraita oli täälläkin niin vähän, että huoneen oli saanut pilkkahinnalla. Tässä vaiheessa matkaa pieni ylellisyys ei tehnyt pahaa. Nettiyhteys oli kyllä kallein mitä olen koskaan käyttänyt missään.

Katsoin telkkarista ensin Steven Seagalin merkkiteoksen Kaappaus merellä ja heti perään sen jatko-osan Kaappaus raiteilla. Muutenkin ensimmäinen päivä Kairossa meni levon puolelle, sekä aivojen että kropan. Seitsemännen kerroksen ikkunasta aukeni näkymä Niilille. Kairo näytti valtavalta. Tässä vaiheessa missään ei näkynyt merkkiäkään levottomuuksista.