Hafez

Tänään kävin eräänlaisessa pyhiinvaelluspaikassa. Shirazin laidalle on rakennettu hieno puutarhakokonaisuus, jonka ytimessä on runoilija Hafezin hautapaasi. Katselin, kuinka iranilaiset lähestyivät paatta varoen, tavattoman kunnioittavasti, ja hipaisivat sen pintaa kahdella sormenpäällä.

Puutarhan varjoissa makoili pari-kolmekymmentä varusmiestä. Ilmeisesti heidän varuskuntansa oli melkein vieressä, täällä on muutenkin paljon sotilasalueita, mutta eivät sotilaat pelkästään varjoja ja yleisöpuhelimia täältä olleet hakemassa; monet kävivät haudalla siinä missä muutkin.

Sanotaan, että Hafez on Iranin suosituin poptähti. Hän on tosin ollut kuollut jo 600 vuotta. Ihmiset istuksivat hänen hautapuutarhassaan ja lukevat toisilleen hänen säkeitään, jotka kertovat rakkaudesta sekä tietysti viinistä, koska kyse on persialaisesta runoilijasta. Kaikenikäiset osaavat siteerata häntä, kuten aiemminkin mainitsin.

Istuin itsekin kirja kourassa ja yritin tavoittaa rytmin ja sävelen sulokkuuden, josta iranilaiset niin juopuvat. Ehkä englanninkieliset käännökset eivät tavoittaneet oleellista, mutta vaikutus ei ollut erityisen voimakas. (Ehkä tutustun Hämeen-Anttilan suomennoksiin, kun palaan kotiin.) Toisaalta Tommy Tabermann lienee Suomen luetuin ja rakastetuin runoilija. Kai runon täytyy olla aisteihin vetoavaa eikä liian kryptistä vedotakseen suuriin ihmisjoukkoihin? Voikohan Iranissa saada kivitystuomion siitä, että vertaa Hafezia Tabermanniin? Vaikka ei Tabermannissa minusta mitään vikaa ole, pieninä annoksina.