Puoli maailmaa

Loistonsa päivinä 1600-luvulla Esfahan tunnettiin lempinimellä, joka on suomeksi suunnilleen Puoli maailmaa. Paikka oli hyvässä lyönnissä šaahi Abbas I:n rakennustöiden jälkeen.

Komea se on edelleen. Keskusaukion sanotaan olevan maailman toiseksi suurin Tiananmemin aukion jälkeen, mutta on paljon komeampi. Sen yhdellä laidalla on kuninkaallisen perheen jäsenille rakennettu yksityinen moskeija, toisella Imaamin moskeija, kolmannella kuninkaallinen Ali Qapun palatsi ja neljännellä suuren basaarin sisäänkäynti. Aukio on vihreämpi kuin useimmat vastaavat, ja hyvin siisti. Moskeijat ja palatsi on koristeltu ylenpalttisesti lasitetuilla tiilillä ja mosaiikeilla, mutta yleisvaikutelmasta on saatu rauhoittava harkitulla valon käytöllä ja hillityillä väreillä.

Joka kaupungissa on täällä Jameh-moskeija eli suuri moskeija, jossa imaami vetää perjantairukoukset. Esfahanin suuri moskeija on erikoinen kahdestakin syystä. Siinäon ensinnäkin kaksi kupolia, koska kaksi kilpailevaa kirkonmiestä halusi aikanaan kumpikin omansa. Toisekseen moskeijassa on mongolivallan aikana rakennettu pienempi pyhättö, jonka kattoholvit muistuttavat siältä jurttien kattoja. Vallatessaan vanhoja persialaisia maita 1200-luvulla mongolit laittoivat melkein kaiken päreiksi, mutta aloilleen asetuttuaan heistä tuli taidemesenaatteja. Jo Tšingis-kaanin pojanpoika Hülegü kääntyi muslimiksi.

Eräs pienempi moskeija on tunnettu muista syistä kuin taiteellisten tai uskonnollisten arvojen perusteella. Sitä sanotaan huojuvien minareettien moskeijaksi. Nykyisin joka tunti kiipeää virallinen minareetinhuojuttaja ylös, ottaa tukevan otteen kapean minareetin ikkuna-aukoista ja alkaa repiä. Hetkeä myöhemmin minareetti alkaa heilua kuin se olisi kumia. Toista hetkeä myöhemmin vapina tarttuu toiseenkin minareettiin. Kummallisen näköinen ilmestys. Tornit eivät näytä pelkästään keikkuvan, vaan taipuvan. Heiluttelua on kuulemma tehty ikiajat, eikä romahdusvaaraa ole...

Esfahanissa on kaksi vähemmistöä, jotka ovat säilyttäneet oman kulttuurinsa ja uskontonsa: armenialaiset ja, yllätys yllätys, juutalaiset. Ikivanhassa juutalaisten kaupunginosassa asuu edelleen viitisentuhatta juutalaista. Armenialaisten alue on isompi, heillä on yhteensä kolmetoista kirkkoa. Kävin yhdessä niistä. Se oli hämmästyttävä yhdistelmä kristillistä kirkkoa ja moskeijaa: tiilikuviointi ja ylipäänsä ei-esittävä koristelu oli värejä myöten aivan samanlaista kuin moskeijoissa ja kirkossa oli jopa moskeijatyylinen kupoli, mutta seinät olivat täynnä raamatullisia kuvia, alttarikalustus oli selkeästi kristillistä ja kupolinkin huipussa oli risti.