Darius ja Kserkses ovat useimmille tuttuja kai lähinnä kreikkalaisista tarinoista. Jälkimmäisen joukot junnasivat Thermopylaissa, kuten 300:sta voi todeta. Kävin eilen heidän haudallaan. Naqš-e-Rustamissa lähellä Persepolista sijaitsevat kammiot on koverrettu korkealle kallionseinämään, ja ne herättävät tiettyä kunnioitusta majesteetillisuudellaan. Mutta joku on jo ammoisina aikoina iskenyt ovet sisään ja vienyt mukanaan kaiken, mitä reilut alamaiset olivat varanneet hallitsijansa tuonpuoleista matkaa varten.
Vierailin myös itse Persepoliksessa tarkastamassa, millaista hävitystä Aleksanteri Suuri sai aikaan näillä seuduin. Ja kyllä siitä Parsasta oli tullut selvää jälkeä.
Persepoliksessa minulle selvisi sekin, miksi Persian kuninkaallista kaartia kutsuttiin kuolemattomiksi. Jengiin kuului 10 000 ukkoa, ja aina kun joku haavoittui tai heitti lusikan nurkkaan, tilalle valittiin uusi. Tällä tavoin kaartissa oli aina vakiomäärä väkeä, ja voitiin sanoa, ettei se ole kärsinyt tappioita. Palatsien seiniin kaiverrettujen piirrosten perusteella kuolemattomat eivät olleet aivan sellaisia mystisiä örkkejä kuin siinä Frank Millerin sarjakuvassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti