Yazd

Esfahanista siirryin Yazdiin, joka on 750 000 asukkaan kaupunki kahden autiomaan, Dasht-e-Kavirin ja Kavir-e-Lutin, välissä. Lonely Planet kehuu kaupunkia rennoksi ja arvelee syyksi sitä, että Yazdissa on maan suurin zarathustralaisten keskittymä. Täällä ovat myös useimmat heidän pyhistä paikoistaan. Voi olla, että Yazd on zarathustralaisten ansiosta rennompi kuin se muuten olisi, mutta... kaikilla musliminaisilla on täällä täysi musta tšadori. Shirazin, Esfahanin tai Teheranin mallin mukaisia värikkäämpiä vaatteita ei näe lainkaan. On kuin paikan olisi vallannut Mustakaapujen armeija. Näin kyllä yhdellä lapsella myös Mikki Hiiri -paidan.

Vietin yhden päivän oppaan kanssa autiomaaretkellä, josta tosin puuttui pääosin se autiomaa. Luvattuja hiekkadyynejä ei löytynyt, mutta kävimme zarathustralaisten hautakukkuloilla eli hiljaisilla torneilla, Chak Chakissa zarathustralaisten pyhällä paikalla, Meybodissa vanhassa karavaanien levähdyspaikassa sekä autioituneessa, perinteiseen tapaan rakennetussa savitiilikylässä. Lämmintä oli reippaasti yli 40 astetta, joten vilu ei tullut, vaikkemme kunnon hiekkaerämaahan päässeetkään.

Hiljaiset tornit ovat paikka, jonne zarathustralaiset toivat vainajiaan vielä 60-luvulla. Vainaja jätettiin korkean kivimäen päälle, missä korppikotkat ja madot söivät lihat luiden päältä. Luut heitettiin lopuksi tornin ytimessä olevaan syvään kuoppaan. Näin toimittiin, ettei mätänevä liha pääsisi saastuttamaan elementtejä. Maahan kaivettuna ruumis olisi pilannut maan ja poltettuna tulen. Puhtaiksi kalutut luut eivät enää saastuttaneet mitään, joten ne voitiin haudata. Myös mongolit hautasivat aikanaan vainajiaan samalla periaatteella. Nykyään zarathustralaiset hautaavat ruumiit tavallisen näköiselle hautausmaalle, mutta hauta on vuorattu betonilla, jolloin maa ei pääse saastumaan.

Yazdissa Silk Road Hotelissa tapasin ensimmäistä kertaa Damavandin jälkeen useita ulkomaalaisia matkalaisia. Oli saksalainen, hollantilainen, pari belgialaista ja kiinalaista, pari brittiä, aussi. Hotellin sisäpihalla käytiin ruokapöytien ääressä monta mielenkiintoista keskustelua. Reppumatkailijoiden mittapuulla pohjat veti muuan skotti nimeltä Colin. Hänen projektinaan oli ollut kiertää maailma lentämättä, ja nyt hän oli lähestymässä kotikontujaan oltuaan tienpäällä neljä vuotta.