Iranilaiset ja islam

Iranilaisten suhde islamiin tuntuu merkilliseltä. Useampikin on sanonut, että islam on valloittajien tuontitavaraa ja että zarathustralaisuus olisi miellyttänyt iranilaisia enemmän. Silti eräskin opas, joka oli alkujaan ollut zarathustralainen ja ilmoitti pitävänsä sitä maailman parhaana uskontona, poikkesi kesken kaiken syrjäkylän moskeijaan rukoilemaan. Toinen sanoi rakastavansa uskoaan ja uskontoaan, vaikka ei hyväksynytkään sitä, että arabit olivat sen Persiaan tuoneet. Hänen mielestään islam oli suurista kirjauskonnoista nuorin ja siksi pisimmälle kehittynein ja yksinkertaisesti paras.

Olennaisen ristiriidan ohella kuulostaa minusta hassulta sanoa, että jokin uskonto on toista parempi. Ymmärtäisin sen uskonnollisista ajatuksista riisuttuna sosiologisena kannanottona, siis suhteessa johonkin mitattavissa olevaan yhteiskunnalliseen tai yksilölliseen hyvinvointiseikkaan, mutta omaan uskoon liitettynä se saa uskoontulemisen vaikuttamaan rationaaliselta, punnitulta valinnalta tarjolla olevien uskontojen välillä. Törmäsin samantapaiseen ajatteluun myös Mongoliassa, jossa muuan paikallinen totesi buddhalaisuuden - hänen oman uskontonsa - olevan paljon parempi kuin kristinusko.

Kyse voi olla pelkästä oman kulttuurin arvonnostosta, onhan uskonto siihen tiiviisti sidoksissa. Ja länsimaissa monet pitävät islamia barbaarisena uskontona, mikä on sama asia hieman peitetymmässä muodossa - "heidän" uskontonsa on luonnollisesti huono nimenomaan "meidän" uskontoomme verrattuna, vaikka näkemyksen esittäisivätkin agnostikkointellektuellit. Tai sitten uskoontuleminen onkin paljon arkisempi kokemus - tai toimenpide - kuin olen kuvitellut.