Hotelli Ruanda

Neljän tähden hotelli seisoo rinteessä keskellä kukkulaista kaupunkia. Se on komea ja siisti, porttia vartioi aseistettu sotilas ja henkilökunta käyttäytyy arvokkaasti. Allasbaariin on kokoontunut muutamia hotellivieraita, ja kaksi polskii vedessä; useimmat ovat länsimaalaisia. Allas on kuuluisa, sillä suuri joukko pakolaisia joutui juomaan sen vettä kesällä 1994, kun hotelli toimi tutsien ja maltillisten hutujen turvapaikkana.

Bändi alkaa soittaa. Saksan ja Espanjan välisen ottelun uusinta on tullut jo niin monta kertaa, ettei sitä katso enää kukaan, ja sen äänet saavat hukkua ruandaksi laulettuun poppiin. Kokis maksaa 1400 Ruandan frangia eli noin kaksi euroa, huone luokkaa 135 euroa per yö.

Paikan nimi oli aiemmin Sabena Hôtel des Mille Collines, mutta omistajanvaihdoksen myötä Sabena on tiputettu alusta pois. Nimi viittaa Ruandan ranskankieliseen nimeen ja tarkoittaa tuhansia kukkuloita. Kun Ruandan verilöyly alkoi huhtikuussa 1994, hotellin pääosin länsimaalainen johto pakeni. Ohjat otti Hôtel des Diplomatesin johtaja Paul Rusesabagina, joka itse laskettiin hutuksi isänsä mukaan mutta jonka äiti ja vaimo olivat tutseja. Yli tuhat pakolaista haki turvaa hotellista, ja Rusesabagina onnistui suojelemaan heitä, koska hänellä oli hyvät liikesuhteet moniin hutujohtajiin ja hienon hotellin varastoista löytyi kaikenlaista lahjuksiksi kelpaavaa.

Kuten Hotelli Ruanda -leffassa kuvataan, pakolaiset pääsivät lopulta turvaan tutsisissien linjojen taakse. Rusesabagina asuu nykyään Belgiassa. Hän ja Paul Kagame ovat verivihollisia; Rusesabaginan mielestä Kagame on pilannut kaiken keskittämällä vallan pienen tutsieliitin käsiin.