Kigali, Ruanda

Matkalla lentokentältä hotellille taksikuski kertoi, että kaikki ki-yhdistelmät lausutaan ruandan kielessä tši, eli pääkaupungin nimi sanotaan siis Tšigali (paino keskimmäisellä tavulla). Ruandalaiset itse sanovat kieltään kinyarwandaksi, ja se on bantukieli. Sitä puhutaan laajalti myös Kongon puolella niillä alueilla, joille olemme matkakaverin kanssa menossa; yleensä opiskelen tarpeellisia kieliä ennen matkaa, mutta tällä kertaa se jäi tekemättä, kun oli paljon muuta kiirettä.

Ruanda ei ole tämän kesäretken varsinainen määränpää, vaan ennemminkin tukikohta, jossa kootaan voimia ja totuttaudutaan keleihin ennen varsinaista ponnistusta. Maa sopii tarkoitukseen, koska se on tällä hetkellä eräs Afrikan turvallisimmista ja vähiten korruptoituneista maista. Hallinto on tehokasta, minkä on jo saanut huomata viisumin hankinnassa: 14 päivän kertaviisumia anotaan netin kautta, ja kun hakemuksen teki lauantaina, siihen tuli hyväksyntäilmoitus jo maanantaiaamuna kymmeneltä. Eipä silti, harva maa yrittää erikseen hankaloittaa maksavien turistien maahantuloa, etenkin, jos turismi on vasta nousemassa uudelleen jaloilleen vaikeiden aikojen jälkeen. Viisumit ovat hyvä tulonlähdekin.

Vaikeat ajat Ruandan tapauksessa tarkoittavat tietysti vuoden 1994 kansanmurhaa. Tutseja ja niin sanottuja maltillisia hutuja tapettiin silloin sadoin tuhansin, mutta kuinka ollakaan, he pitävät nykyään valtaa. Teurastus päättyi tuolloin, kun pääosin Ugandan puolella kootut ja aseistetut tutsisissit (mukana maltillisia hutujakin) ajoivat valtaa pitäneet äärihutut ja erityisesti Interahamwe-liikkeen pois maasta, ja uusi hallinto lähti Paul Kagamen johdolla rakentamaan Ruandasta taas yhtenäistä maata. Enimmät äärihutut menivät Kongon demokraattiseen tasavaltaan, minne heitä ei haluttu, ja tämä oli yksi syy 1996-1997 ja 1998-2002 käydyille taisteluille Kongon alueella. Uuden Ruandan armeija pelkäsi Interahamwen valmistelevan uutta hyökkäystä Ruandan alueelle, joten se iski Kongon - tai oikeastaan silloin vielä Zairen - alueelle yhteistyössä Ugandan sekä kongolaisen sissijohtajan Laurent Kabilan kanssa. Kabila halusi syrjäyttää Mobutu Sese Sekon Zairen johdosta, ja hänen sotilaansa olivat sopivasti pääosin tutseja.

Mobutu menettikin paikkansa, ja Kabila huudatti itsensä uudeksi presidentiksi Ruandan, Ugandan ja Angolan tuella. Samalla maan nimi vaihtui. Uuden sodan alku piili Ruandan ja Ugandan ja tutsien suuressa panoksessa: vakiinnuttaakseen riippumattoman asemansa kongolaisten silmissä Kabila osoitti ruandalaisille ja ugandalaisille ovea, ja kun vieraiden liike ei ollut tarpeeksi terävää, hän myös turvautui äärihutujen apuun. Ei aikaakaan, kun Kongon itäosien tutsit pääsivät taas äärihutujen huomion kohteeksi, ja hutuja kehotettiin tarttumaan macheteen tutsiongelman lopulliseksi ratkaisemiseksi. Tutsit olivat kuitenkin vahvoilla ja Kabila alakynnessä, kunnes hänen tuekseen riensivät muiden muassa Angola ja Zimbabwe. Kun Ruandakin oli avoimesti mukana, syttyi niin sanottu Afrikan maailmansota, johon osallistuivat likimain kaikki keskiafrikkalaiset maat ja vähän muutkin. Välillä liittolaiset Uganda ja Ruandakin riitaantuivat ja ottivat yhteen Kisanganin timanttikaupungissa.

Vuonna 2001 Laurent Kabila murhattiin ja hänen seuraajakseen tuli hänen poikansa Joseph. Kongon itäosien tutsit alkoivat väsyä Ruandasta tuleviin ohjeisiin, ja viimein joulukuussa 2002 allekirjoitettiin rauhansopimus, jolla kaikki kongolaiset piirit pääsivät osille vallasta. Kongon pahimmat levottomuudet loppuivat siihen, mutta kahinaa on ollut näihin päiviin saakka. Itäisessä Kongossa käytiin vielä 2008-9 pienempi sota hallituksen joukkojen ja Laurent Nkundan johtamien kongolaisten tutsien välillä. Tämä konflikti päättyi tammikuussa 2009, kun Nkunda vangittiin hänen saapuessaan Ruandaan, Vastineeksi Nkundan neutraloimisesta Kongon hallitus salli ruandalaisten joukkojen siirtymisen Kongon alueelle jäljellä olevien entisen Interahamwen joukkojen (FDLR) tuhoamiseksi. Ruandalaiset ja Kongon hallituksen joukot yhdessä YK-joukkojen kanssa ajoivat FDLR:n ahtaalle, eikä järjestö ole viime aikoina pystynyt kummoiseen elämöintiin.

Ruandassa on ollut rauhallista pitkään, mutta viime aikoina Kagamen hallinto on alkanut saada kritiikkiä toisinajattelijoiden vaientamisesta. Elokuussa pidetään presidentinvaalit, ja Kagame luultavasti valitaan jälleen.