Vähäsumuisten vuorten gorillat

Jouduimme siis hankkimaan 30 päivän viisumit. Matkaa Kongon alueella oli jäljellä kaksi päivää. Pääasia, ettemme päätyneet pyttyyn.

Viimeinen varsinainen ohjelmanumeromme Kongossa oli gorillojen etsiminen Virunga-vuorilta. Vuoristo ulottuu useamman maan alueelle, ja vuorigorilloja pääsee katsomaan luonnossa sekä Ruandassa, Ugandassa että Kongon demokraattisessa tasavallassa.

Virungan luonnonpuisto on perustettu 1925 ja se on Afrikan vanhin kansallispuisto. Täällä Dian Fosseykin aloitti työnsä gorillojen parissa ennen kuin joutui siirtymään Ruandan puolelle sisällissodan takia.

Ruandassa gorillojen seurailuun vaadittavan lupapaperin saa 500 dollarilla, Kongossa riittää 400. Ugandan hinnasta en tiedä. Taksat ovat korkeat, koska turisteja ei niin hirveästi vielä tule näille seuduille eikä samoja otuksia paljon muualla vapaana näe. Gorillojen suojeluun menee paljon rahaa, koska salametsästäjien torjunta edellyttää reipasta määrää kunnolla aseistettuja ja koulutettuja puistonvartijoita, eivätkä paikalliset hallitukset tällä haavaa sijoita toimintaan suuria summia.

Luonnonpuistojen vartioinnista vastaavalla Institut Congolais pour la Conservation de la Naturella eli ICCN:llä on korruption suhteen parempi maine kuin monella muulla organisaatiolla, joten ison lupamaksun maksaminen sille ei kirpaise niin pahasti. Itäisen Kongon viidessä kansallispuistossa toimii yhteensä noin 1100 ICCN:n puistonvartijaa, ja viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 150 on saanut surmansa taistelussa salametsästäjiä ja kapinallisia vastaan. Aika moni gorilla on nimetty kuolleen puistonvartijan mukaan.

Bukiman gorilla-asema on parin tunnin ajomatkan päässä Gomasta. Alkumatka on taas puoliksi päällystettyä, mutta loppupätkä on vielä pahempaa. Veikkaan, että tämä perusteellisen kokovartalohieronnan aiheuttava ryteikkö yksistään ajaa osan matkanjärjestäjistä Ruandan puolelle. Asia ei olisi ylettömän kallis korjata siihen nähden, kuinka paljon hyvä tie madaltaisi kynnystä tulla katsomaan gorilloja Kongon puolelle. Erikoista on sekin, ettei mitään gorilla-aiheista tavaraa -- paitoja, mukeja -- ole myytävänä asemalla. Kuvittelisi, että sellaista kannattaisi tehdä, vaikka turistimäärät eivät vielä hirveän isot olekaan. Muutama kuitenkin melkein joka päivä.

Bukimassa saimme hyvin lyhyet saattajaissanat aseman johtavalta oppaalta. Aseman alueella kerrottiin olevan kuusi gorillaperhettä: Humba, Kabirizi, Munyaga, Mapuwa, Lulengo ja Rugendo. Kabirizi oli isoin, siinä oli 33 jäsentä, Rugendo taas pienin, vain 5 jäsentä. Rugendo on ollut isompi, mutta salametsästäjät tappoivat siitä heinäkuussa 2007 seitsemän. Rugendon luo ei viedä turisteja.

Ryhmässämme oli meidän kahden suomalaisen sekä uskollisen teutonimme lisäksi kolme amerikkalaista New Yorkista. Kaksi heistä oli tutkijoita, kolmas oli lomailemassa. Lisäksi joukossa oli neljä puistonvartijaa, joista yksi oli varsinainen opas ja muut jäljittäjiä, joiden tehtävänä oli olla joka päivä selvillä gorillaperheiden sijainnista.

Vei noin tunnin marssia kumpuilevien viljelysmaiden halki metsänrantaan. Tässä vaiheessa pidettiin tauko. Päivä oli kirkas, eikä vuorilla ollut sumua; lämpöä oli sen verran, että edessä olevan metsässä rämpimisen saattoi olettaa muodostuvan yhtä rassaavaksi kuin Iturissa. Monilta ryhmiltä on kuulemma vienyt 3-5 tuntia löytää gorillat.

Meiltä meni alle 10 minuuttia. Humban perhe oli viettämässä siestaa alle sadan metrin päässä metsänrannasta, epäilemättä siksi, että gorilloilla on kuulemma tapana käydä varkaissa viljelyksillä. Kun kärkimies ilmoitti gorillojen olevan lähellä, laitoimme sääntöjen mukaiset hengityssuojaimet -- ihmisten pöpöt tarttuvat helposti gorilloihin.

14-jäseninen gorillajoukkue loikoi hyvin keskittyneesti lepikossa eikä kiinnittänyt meihin oikein mitään huomiota. Yksi lapsukainen kävi vähän taiteilemassa näreen oksilla, mutta vetäytyi sitten takaisin yöpuulle emonsa kiskomana.

Raukean seurueen vaikuttavin ilmestys oli lauman johtava uros, parikymppinen hopeaselkä eli Humba itse. Hopeaseläksi sanotaan tyypillisesti yli 12-vuotiasta gorillaurosta. Nimi tulee selässä olevasta harmaasta väristä, jota nuoremmilla uroksilla ei vielä ole.

Humba ei aluksi jaksanut edes katsoa meihin päin vaan makoili vain selällään. Kun muzungut eivät tuntuneet lähtevän kulumallakaan, se viimein kääntyi vatsalleen ja alkoi mittailla meitä katseellaan kädet ristissä leuan alla. Emme selvästi tehneet Humbaan suurta vaikutusta.

Gorillauros voi olla pystyasennossa aikuisen miehen mittainen. En tiedä, kuinka pitkä Humba oli, mutta sen pää oli ruutinassakan kokoinen. Eipä huvittaisi vääntää kättä sen kanssa.

Tunnin määräaika tuli ja meni.