Suunnittelematon yöpyminen Mambasassa

Epulusta lähdettäessä päivä oli puolessa, joten vaikutti epätodennäköiseltä, että pääsisimme Butemboon ennen pimeäntuloa. Beni oli hyvä varasuunnitelma. Emme kuitenkaan ehtineet kauas, kun tuli taas rengasrikko. Kun se oli korjattu ja matkaa tehty varttitunti lisää, tuli toinen rengasrikko. Sitten karja-aura irtosi taas -- tällä kertaa kokonaan eikä vain toiselta puolelta, joten se piti köyttää autonperään. Tie ei tässä vaiheessa edes ollut huonoimmillaan, joten ehkä vararenkaat olivat olleet huonolaatuisia. Karja-aura oli ainakin hitsattu puutteellisesti edellisellä korjauskerralla.

Ilman vararenkaita ei kannattanut yrittää kauaksi. Parin tunnin ajomatkan päässä Epulusta oli Mambasan pikkukaupunki, josta Fidele etsi meille hostellin siltä varalta, ettei vararenkaita löytyisi ajoissa.

Yöpaikan eduksi voi sanoa, että se maksoi vain 7 dollaria yöltä. Se oli juuri ja juuri hintansa väärti. Vessa ei toiminut, suihkusta ei tullut vettä, astiassa tuotu pesuvesi oli ruskeaa. Sähköpistoke törrötti irrallaan seinästä, samoin valokatkaisija. Jokaiselle oli kuitenkin oma huone ja aivan asiallinen punkka. Muita vieraita oli yksi, eikä sinne paljon enempää olisi mahtunutkaan.

Aika kului, ja toivo matkan jatkumisesta sinä päivänä hiipui. Pikkukaupungissa tai oikeastaan isossa kylässä ei ollut ravintolaa, joten söimme eväitä, joita oli vielä jäljellä metsäreissun jäljiltä. Olimme kuvitelleet huuhtovamme viidakkohiet illalla lämpimällä suihkulla, joten Mambasan karuus madalsi tunnelmia.

Kun matkustaa kaukana kotoa ja vähän sivussa yleisimmiltä turistireiteiltä, tulee useimmilla reissuilla vastaan ainakin yksi tällainen tilanne, jossa erityisesti kaipaa kotoisia asioita. Alkaa tehdä mieli salmiakkia ja länsimaisia elokuvia. Kun sen tietää ennalta, siihen voi varautua. Meillä oli mukana hätäannos Lakrisal-salmiakkia sekä Paavon koneella muutama jakso CSI:tä.

Miniläppärin ruutu oli pieni ja kaiuttimet hiljaiset, mutta näissä oloissa se ei kauheasti haitannut. Lawrence Fishburne ei edelleenkään sovi CSI:hin eikä sarja oikein toimi ilman Grissomia, mutta sekään ei haitannut. Katsoimme kolme jaksoa ja söimme yhden pötkön Lakrisalia. Alustavat tulokset ikävänkarkotuspakkauksesta olivat hyviä, sitä täytyy kehittää eteenpäin seuraavilla kerroilla.

Aamulla nousi aivan mielikseen jo viideltä. Edessä olisi Butembo, jonka nettiyhteys ehkä toimisi tällä kertaa. Ainakin siellä saisi hyvää ruokaa. Uudet vararenkaat oli saatu ja karja-aura korjattu, kaikki oli siis kunnossa. Paitsi Kongon viisumi, kuten pian saimme huomata.